Avaruussanasto

A

Aalto-1

Aalto-yliopiston opiskelijoiden ja tutkijoiden rakentama kolmen yksikön kuutiosatelliitti, joka laukaistiin intialaisella PSLV-raketilla 23.6.2017 ja jota pidetään ensimmäinen virallisesti suomalainen satelliitti (hieman aikaisemmin avaruuteen vapautettu Aalto-2 oli rekisteröity Belgiaan, koska se oli osa kansainvälistä tutkimushanketta). Aalto-1:ssä oli Teknologian tutkimuskeskus VTT:n kehittämä pienoisspektrikamera, Turun ja Helsingin yliopistojen säteilymittari sekä Ilmatieteen laitoksen kehittämä plasmajarru, jolla oli tarkoitus kokeilla sähköpurjeen periaatteeseen perustuvaa satelliitin jarruttamista. → kuutiosatelliitti

Absoluuttinen nollapiste

Alin mahdollinen lämpötila, −273,15 °C eli 0 K.

Aerozine 50

Nestemäinen, varastointikelpoinen rakettipolttoaine, jossa on 50 % hydratsiinia ja 50 % epäsymmetristä dimetyylihydratsiinia (UDMH). Polttoaine kehitettiin 1950-luvulla Titan II -ohjuksessa käytettäväksi.

Ajoaine

Rakettimoottori tarvitsee toimiakseen polttoainetta ja hapetinta, jotta palaminen olisi mahdollista. Näitä kumpaakin voidaan kutsua yksinkertaisesti sanalla ajoaine: se kattaa kummatkin moottorin tarvitsemat aineet.

Yleisimmät kiinteät ajoaineet ovat ruuti (esimerkiksi nitroselluloosa, kordiitti tai nitroglyseriiniä ja nitroselluloosaa sisältävät ns. kaksikantaiset ruudit) sekä komposiittiaineet, joissa on esimerkiksi ammoniumperkloraattia tai -nitraattia hapettimena ja alumiinia (tai jotain muuta metallia) polttoaineena. Lisäksi tarvitaan jotain sidosainetta, mikä voi olla yksinkertaisesti kumia tai muovia; ne tekevät ajoaineesta myös helposti muotoiltavaa. Nestemäisiä polttoaineita ovat tyypillisesti kerosiini, alkoholit tai nesteytetty vety, joiden kanssa hapettimeksi sopii nestehapen lisäksi esimerkiksi fluori, mutta se ei ole kovin kätevää, koska se tuottaa varsin myrkyllisiä palokaasuja.

Antiaine, -materia

Aine, joka koostuu antihiukkasista. Antihiukkasella on tavalliseen hiukkaseen nähden vastakkainen sähkövaraus, ja siksi toistensa kanssa yhteen osuva aine ja antiaine tuhoavat toisensa. Muutamissa tähtialussuunnitelmissa on hahmoteltu moottoria, joka tuottaisi suuren työntövoiman materiaa ja antimateriaa törmäyttämällä.

Antipodi

Piste, joka on maapallon toisella puolella.

Apollo-ohjelma

Yhdysvaltain miehitetty kuulento-ohjelma, jonka tavoitteeksi presidentti John F. Kennedy asetti vuonna 1961 ihmisen viemisen Kuuhun ennen vuosikymmenen loppua. Tavoite saavutettiin 20.7.1969, kun Apollo 11 -lennon Neil Armstrong ja Buzz Aldrin laskeutuivat Kuuhun. Kaikkiaan kuusi Apollo-lentoa laskeutui Kuuhun, ja Kuun pinnalla käveli 12 astronauttia, viimeksi Apollo 17 -lennolla joulukuussa 1972. Lennoilla käytettiin Saturn V -kantorakettia. → LRV

Aposentri (apogeum, apheli, apoluni)

Taivaankappaletta kiertävän satelliitin kiertoradan piste, jossa se on kauimpana keskuskappaleestaan. Hyvin usein kiertoradat ovat ellipsejä, jolloin kappaleen etäisyys vaihtelee: kaukaisin piste on aposentri ja läheisin perisentri. Kun kappale kiertää Maata, käytetään myös nimiä apogeum ja perigeum. Aurinkoa kierrettäessä nimet ovat apheli ja periheli, Kuuta kiertävillä kappaleilla ne ovat puolestaan apoluni ja periluni. Vastaavasti nimiä voidaan antaa muitakin taivaankappaleita kiertävien ratojen pisteille – esimerkiksi Jupiterin ympärillä ne ovat perijovi ja apojovi. Näillä sanoilla on hyvä brassailla, ja vastaavia on helppo keksiä itsekin!

Ariane

Ariane oli toinen yritys tehdä yhteiseurooppalainen kantoraketti. Ensimmäinen oli brittivetoinen Europa-hanke 1970-luvun alussa, mutta kun kaikki raketit tuhoutuivat, hankkeesta luovuttiin. Seuraavaksi vetovastuun ottivat ranskalaiset, joille se oli aluksi L-IIIS eli ”lanceur de 3ème génération de substitution”. Kunnollisesta nimestä järjestettiin Ranskan avaruushallinnon CNESin sisällä pieni kilpailu, mutta silloinen Ranskan teollisuus- ja tiedeministeri Jean Charbonnel jätti ehdotukset huomiotta ja risti raketin Arianeksi kreikkalaisen mytologian mukaan (Ariane eli Ariadne antoi Kreetalle Minotaurusta vastaan taistelemaan tulleelle Theseukselle taikapallon, joka auttoi hänet ulos labyrintista sen jälkeen, kun hän oli surmannut Minotauruksen, ihmisen ja härän pelottavan sekasikiöpedon). CNESin ohjaksissa ja Euroopan avaruusjärjestön siipien alla kehitetty Ariane teki ensilentonsa vuonna 1979. Raketin kehittäminen aloitettiin vuonna 1973, ja sen ensimmäisen version Ariane 1:n jälkeen on seurannut saman perusratkaisun pohjalta tehdyt voimakkaammat versiot Ariane 2, 3 ja 4, minkä jälkeen tehtiin täysin uusi versio Ariane 5. Ariane 5:stä on puolestaan tehty jo suuremman hyötykuorman kuljettava Ariane 5 ECA -versio. Alkuperäinen Ariane 1 kykeni nostamaan siirtoradalle kohti geostationaarista kiertorataa 1 850 kg:n kuorman, kun voimakkain Ariane 5 pystyy nostamaan 10 500 kg. Matalalle kiertoradalle järein Ariane 5 voi viedä noin tuplasti. Ariane 5 lensi viimeisen kerran heinäkuussa 2023, ja sen seuraaja Ariane 6 teki ensilentonsa vuonna 2024. → Ariane 6

Ariane 6

Euroopan avaruusjärjestön tilaama ja ArianeGroupin rakentama kantoraketti, Ariane 5:n seuraaja, joka teki ensilentonsa Kouroussa 9.7.2024. Raketista on kaksi versiota: kahdella kiinteän polttoaineen apuraketilla varustettu Ariane 62 vie matalalle kiertoradalle noin 10 tonnia ja geostationaariselle siirtoradalle noin 4,5 tonnia, kun taas neljällä apuraketilla varustettu Ariane 64, joka lensi ensimmäisen kerran 12.2.2026, vie noin 21 tonnia matalalle kiertoradalle ja 11,5 tonnia siirtoradalle. Ylävaiheen Vinci-moottori voidaan käynnistää useita kertoja, joten raketti voi viedä satelliitteja samalla lennolla eri radoille. → Ariane, Kourou

Arianespace

Ariane-kantorakettien markkinointia, valmistuksen koordinointia ja laukaisuja varten perustettu yhtiö.

Artemis-ohjelma

Nasan johtama ohjelma, jonka tavoitteena on viedä ihmisiä uudelleen Kuuhun ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1972 ja rakentaa sinne pysyvämpää toimintaa. Ohjelmaan osallistuvat myös mm. Euroopan avaruusjärjestö, joka rakentaa Orion-aluksen huoltomoduulin, sekä Kanada ja Japani. Ensimmäinen, miehittämätön Artemis I -lento kiersi Kuun vuonna 2022 SLS-raketilla laukaistulla Orion-aluksella, ja Artemis II -lennolla huhtikuussa 2026 neljä astronauttia kiersi Kuun – ensimmäiset ihmiset Kuun luona sitten vuoden 1972. Nimi viittaa kreikkalaisen mytologian Artemikseen, Apollon kaksoissisareen. → Apollo-ohjelma

Asteroidi

Aurinkoa kiertävä pieni kappale, joka on selvästi planeettaa pienempi, mutta kuitenkin meteoroidia suurempi. Asteroideja kutsutaan myös pikkuplaneetoiksi, mikä on hyvin kuvaava nimitys. Suurin osa asteroideista on radoillaan ns. asteroidivyöhykkeellä Marsin ja Jupiterin välillä, missä on arviolta yli miljoona yli kilometrin kokoista kappaletta. Suurin pikkuplaneetoista on noin 940 kilometriä läpimitaltaan oleva Ceres, joka luokiteltiin vuonna 2006 kääpiöplaneetaksi.

Astronautiikka

Avaruuslentoja ja avaruudessa lentämistä käsittelevä tiede.

Astronautti

Yhdysvalloissa käyttöön otettu avaruuslentäjää tarkoittava sana, jota käytetään yleisesti myös Euroopan maissa, jotka eivät kuuluneet kylmän sodan aikana Neuvostoliiton vaikutusvaltaan.

Astronominen yksikkö, AU

(Astronomical Unit) Tähtitieteessä käytössä oleva etäisyyden yksikkö, joka vastaa jotakuinkin Maan ja Auringon välistä matkaa. Käytännössä etäisyys ei ole koko ajan sama ja siinä tapahtuu muutoksia, joten AU:n pituudeksi on sovittu vuonna 1976 hyväksytyssä yksikköjärjestelmässä 149 597 870 kilometriä. Vuonna 2012 Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni määritteli astronomisen yksikön tarkalleen 149 597 870 700 metriksi.

Auringonpilkku

Auringon näkyvällä pinnalla eli fotosfäärissä oleva tumma alue, joka on ympäristöään noin 1 500 astetta viileämpi ja näyttää siksi tummalta. Pilkkuja syntyy kohtiin, joissa voimakas magneettikenttä estää kuumaa kaasua kumpuamasta Auringon sisältä pintaan. Pilkkujen määrä vaihtelee noin 11 vuoden jaksoissa, ja se kertoo Auringon aktiivisuudesta: pilkkumaksimin aikaan myös auringonpurkaukset ja revontulet ovat tavallista yleisempiä.

Aurinko

Aurinko on oman planeettakuntamme keskuskappale ja samalla avaruuden tähtien joukossa normaali, tavallinen tähti, joka tuottaa energiansa vetyä fuusioreaktiossa heliumiksi muuttamalla. Auringon pinnan lämpötila on noin 5 800 K. Sen halkaisija on noin 1 392 000 km, ja se on pyörimisliikkeensä vuoksi hieman paksumpi päiväntasaajan suunnassa kuin napojen kohdalta mitattuna. Yli 99,8 % aurinkokunnan massasta on kerääntyneenä Aurinkoon. Auringosta noin 70 % on vetyä, 27 % heliumia ja noin kolme prosenttia raskaampia alkuaineita. Sen ikä on nyt noin 4,5 miljardia vuotta, ja sillä on edessään vielä viitisen miljardia vuotta nykyisenkaltaista toiminta-aikaa.

Aurinkokenno

Yleisin tapa tuottaa sähköä avaruusalusten tarpeisiin. Aurinkokennossa sähkömagneettinen säteily, kuten auringon säteily, muunnetaan hyödynnettäväksi sähköenergiaksi yleensä piihin ja/tai galliumarsenidiin perustuvilla puolijohdepinnoilla.

Kennon toiminta muodostuu karkeasti kahdesta osasta: saapuva fotoni synnyttää absorboivaan puolijohteeseen varauksenkuljettajia (elektroni-aukkopareja). Elektronit johdetaan yleensä akkuun ja sieltä kulutukseen.

Aurinkokunta

Aurinkoa kiertävien taivaankappaleiden muodostama järjestelmä.

Aurinkopurje

Hyvin ohuesta, peilimäisestä kalvosta tehty suuri purje, johon osuvat Auringon valon fotonit antavat avaruusalukselle pienen työntövoiman. Voima on hyvin heikko, mutta koska se vaikuttaa jatkuvasti eikä polttoainetta tarvita, aurinkopurjealus voi kiihtyä pitkän ajan kuluessa suureen nopeuteen. Ensimmäisenä aurinkopurjeen toimivuuden avaruudessa osoitti Japanin IKAROS-luotain vuonna 2010. Sukulaisidea on Ilmatieteen laitoksen Pekka Janhusen keksimä sähköpurje, joka ottaa vauhtia aurinkotuulen hiukkasista.

Aurinkosynkroninen rata

Lähes polaarinen kiertorata, jonka taso kiertyy maapallon litistyneisyyden vaikutuksesta vuoden aikana täsmälleen Auringon näennäisen liikkeen tahdissa. Siksi satelliitti ylittää kunkin paikan aina samaan paikalliseen aikaan, jolloin valaistusolosuhteet pysyvät kuvissa samanlaisina. Useimmat kaukokartoitus- ja ympäristösatelliitit kiertävät aurinkosynkronisella radalla noin 600–800 kilometrin korkeudella. → polaarirata

Aurinkotuuli

Aurinkotuuli on Auringosta jatkuvasti ulospäin virtaavan kaasun ja varattujen hiukkasten vuo, jota Auringon kuuman koronan paine ikään kuin puhaltaa Auringon ulko-osista poispäin. Osa aurinkotuulesta muodostuu myös auringonpurkausten ulos avaruuteen syöksemästä aineesta. Aurinkotuulen varatut hiukkaset saavat aikaan mm. revontulet Maan napa-alueiden ympärillä, kun hiukkaset kulkeutuvat magneettikentän mukana ilmakehän yläosiin. Aurinkotuulen mukana virtaa ulos Auringosta yli miljoona tonnia ainetta sekunnissa, mikä on kuitenkin Auringon kokonaismassaan verrattuna erittäin pieni määrä.

Avaruus

Maapallon ilmakehän ulkopuolinen, lähes tyhjä tila, jossa taivaankappaleet liikkuvat. Ilmakehä ei lopu terävästi mihinkään vaan ohenee vähitellen, joten avaruuden rajaksi on yleisesti sovittu 100 kilometrin korkeus, ns. Kármánin raja. Yhdysvalloissa avaruuslentäjäksi on tosin perinteisesti laskettu jo yli 50 mailin eli noin 80 kilometrin korkeudessa käynyt lentäjä.

Avaruusasema

Avaruusasemaksi kutsutaan avaruudessa olevaa rakennelmaa, jonka sisällä avaruuslentäjät voivat elää ja tehdä työtä pitkiä ajanjaksoja kerrallaan. Ensimmäinen avaruusasema oli neuvostoliittolainen Saljut 1 (”Tervehdys 1”) vuonna 1971, mitä seurasi lisää Saljut-asemia sekä amerikkalainen Skylab. Tunnetuin avaruusasemista lienee useista eri moduuleista koostunut neuvostoliittolais-venäläinen Mir, joka kiersi Maata vuodesta 1986 vuoteen 2001, jolloin se pudotettiin hallitusti Tyyneen valtamereen. Nyt kiertoradalla Maan ympärillä on Kansainvälinen avaruusasema ISS (International Space Station), jonka rakentaminen alkoi vuonna 1998 ja valmistui pääosin vuonna 2011. Aseman käyttö on suunniteltu päättyväksi noin vuonna 2030. Lisäksi Kiina on rakentanut oman Tiangong-asemansa.

Avaruuskävely

Avaruusaluksen tai -aseman ulkopuolella avaruuspuku päällä tehtävä työskentely, josta käytetään myös lyhennettä EVA (extravehicular activity). Ensimmäisen avaruuskävelyn teki neuvostoliittolainen Aleksei Leonov 18.3.1965 Voshod 2 -lennolla. Nykyään avaruuskävelyillä huolletaan ja rakennetaan avaruusasemia, ja ne kestävät tyypillisesti kuudesta kahdeksaan tuntia. → avaruuspuku, hansikkaat

Avaruusluotain

→ luotain

Avaruuspuku

Avaruuslentäjän henkilökohtainen paineistettu suojapuku, joka suojaa tyhjiöltä, kuumuudelta, kylmyydeltä, säteilyltä ja mikrometeoroideilta. Laukaisun ja maahanpaluun aikana käytetään kevyempiä painepukuja, jotka suojaavat miehistöä mahdollisen paineen menetyksen varalta, kun taas avaruuskävelyillä käytettävät puvut ovat kuin pieniä avaruusaluksia omine hengitys-, jäähdytys- ja viestintäjärjestelmineen. → Orlan, Feitian, hansikkaat

Avaruusromu

Maata kiertävät hyödyttömät ihmisen tekemät kappaleet, kuten toimintansa lopettaneet satelliitit, kantorakettien ylävaiheet sekä törmäyksissä ja räjähdyksissä syntyneet sirpaleet. Yli senttimetrin kokoisia kappaleita on arviolta yli miljoona, ja suurilla ratanopeuksilla pienikin sirpale voi vaurioittaa satelliittia tai avaruusasemaa pahasti. Romun määrää lisäsivät erityisesti Kiinan satelliitintorjuntakoe vuonna 2007 ja kahden satelliitin törmäys vuonna 2009.

Avaruussukkula

Avaruussukkula on Maan ja kiertoradan välillä joustavasti sukkuloiva monikertakäyttöinen miehitetty avaruusalus, mutta koska tällaisia ei ole toistaiseksi käytössä, on nimitys vakiintunut tarkoittamaan Yhdysvaltain vuosina 1981–2011 käyttämää avaruuskuljetusjärjestelmää (STS, Space Transportation System). Siitä oli tarkoitus alun perin tehdä oikea avaruussukkula, mutta käytännössä siitä tuli vain osittain uudelleenkäytettävä, ja se lensi kaikkea muuta kuin joustavasti avaruuteen. Viimeinen sukkulalento, Atlantiksen STS-135, päättyi 21.7.2011.

Avaruusteleskooppi

Koska maapalloa ympäröivä ilmakehä haittaa tähtitieteellisten havaintojen tekemistä ja estää monien sähkömagneettisen säteilyn aallonpituusalueiden pääsyn Maan pinnalle, on avaruus usein hyvä tai jopa ainoa mahdollinen paikka avaruuden tutkimiseen. Silloin havaintoja tehdään avaruuteen lähetetyllä kaukoputkella tai havaintolaitteella, jota kutsutaan avaruusteleskoopiksi. Tunnetuin näistä on näkyvän valon alueella taivasta tutkiva Hubblen avaruusteleskooppi, mutta suurin on vuonna 2021 laukaistu, infrapuna-alueella toimiva James Webb -avaruusteleskooppi, ja toiminnassa on useita muitakin pienempiä avaruuteen sijoitettuja teleskooppeja.

↑ Takaisin ylös

B

Baikonur

Nykyisen Kazakstanin alueella sijaitseva Venäjän tärkein kantorakettien laukaisupaikka. Baikonurin kosmodromi eli avaruuskeskus perustettiin vuonna 1955, ja sieltä laukaistiin matkaan niin Sputnik kuin Juri Gagarinkin.

BepiColombo

Euroopan avaruusjärjestön ja Japanin JAXAn yhteinen luotain, joka laukaistiin 20.10.2018 kohti Merkuriusta. BepiColombo lensi ionimoottorin ja useiden planeettojen ohilentojen avulla Merkuriukseen, ja sen on määrä asettua kiertoradalle 21.11.2026. Luotaimen kaksi kiertolainta, ESAn MPO ja JAXAn Mio, erkanevat toisistaan joulukuussa 2026, ja tieteelliset havainnot alkavat keväällä 2027. Sieltä se tutkii planeettaa ja sen pintaa muun muassa suomalaisen röntgeninstrumentin avulla.

Boeing 747

Nasan avaruussukkuloiden kuljettamiseen on tehty erikoiskone Boeing 747 -liikennelentokoneesta. Nasa hankki alun perin American Airlines -yhtiön käytössä olleen Boeing 747-100 -koneen vuonna 1974 tutkiakseen lentokoneiden jättövirtauksia, mutta päätti muuttaa koneen tutkimusohjelman päätyttyä avaruussukkuloiden kuljettamiseen sopivaksi. Koneiden rakennetta vahvistettiin, korkeusvakaajien päihin asennettiin lisäsiivekkeet ja niihin lisättiin telineet sukkulan kiinnittämiseksi. Sukkuloita piti kuljettaa paitsi Edwardsin lentotukikohtaan tehtyjen laskeutumisten jälkeen Kennedyn avaruuskeskukseen, niin myös huoltoja ja korjauksia varten pääasiassa Boeing-yhtiön tiloihin Palmdalessa – itse asiassa aivan Edwardsin vieressä. Vuonna 1988 Nasa osti toisen samanlaisen koneen Japan Airlines -yhtiöltä (uuden koneen rekisteritunnus on N911NA ja vanhemman N905NA), ja se on vastannut suurimmasta osasta sukkuloiden kuljetuksista vuodesta 1991 alkaen. Sukkulalentojen päätyttyä vuonna 2011 molemmat koneet siirrettiin museoihin: N905NA on näytteillä Space Center Houstonissa ja N911NA Palmdalessa.

BOR-4

Neuvostoliittolainen koekone, joka oli kolmasosan kooltaan oleva mallikappale Uragan-avaruussukkulasta. 4,5 metriä pitkä ja kolme metriä leveä, puolitoista tonnia painanut nostovoimaa synnyttävällä rungolla varustettu kone teki neljä koelentoa noin 200 kilometrin korkeudessa olleelle kiertoradalle ja sieltä takaisin vuosina 1982–1984. 1980-luvulla Neuvostoliitossa oli useita keskenään kilpailleita sukkulasuunnitelmia, joista tunnetuin ja lopulta virallisesti edelleenkehitettäväksi valittu oli Buran.

Braun, Wernher von (23.3.1912 – 16.6.1977)

Saksalaissyntyinen rakettitekniikan pioneeri, joka johti toisen maailmansodan aikana V2-ohjuksen kehitystyötä – ohjuksia valmistettiin keskitysleirivankien pakkotyöllä – ja siirtyi sodan jälkeen Yhdysvaltoihin. Siellä hänen johtamansa ryhmä kehitti mm. ensimmäisen amerikkalaisen satelliitin Explorer 1:n laukaisseen Juno-raketin ja Apollo-ohjelman Saturn V -kantoraketin. Von Braun oli myös innokas avaruuslentojen popularisoija. → Mars-suunnitelma

Buran

Neuvostoliiton avaruussukkula, joka muistutti ulkoisesti paljon amerikkalaista avaruussukkulaa. Toisin kuin amerikkalaisessa sukkulassa, Buranissa ei ollut omia päämoottoreita, vaan sen nosti avaruuteen sen kylkeen kiinnitetty Energia-kantoraketti. Buran teki ainoan lentonsa miehittämättömänä 15.11.1988: se kiersi Maan kahdesti ja laskeutui automaattisesti Baikonuriin. Ohjelma lopetettiin rahanpuutteen vuoksi 1990-luvun alussa, ja avaruudessa käynyt Buran tuhoutui vuonna 2002, kun sen säilytyshallin katto romahti.

↑ Takaisin ylös

C

Cassini

Italialaisen tähtitieteilijän Giovanni Domenico Cassinin (1625–1712) mukaan nimetty avaruusluotain, joka laukaistiin vuonna 1997 kohti Saturnusta. Seitsenvuotisen matkan jälkeen se saapui kesällä 2004 Saturnuksen luokse ja asettui kiertämään sitä. Alun perin nelivuotiseksi suunniteltua tehtävää jatkettiin kahdesti, ja se päättyi 15.9.2017, kun luotain ohjattiin syöksymään Saturnuksen kaasukehään. Luotaimen mukana lensi eurooppalainen Huygens-luotain, joka laskeutui Saturnuksen suurimman kuun Titanin pinnalle 14.1.2005.

Cluster

Cluster on vuonna 2000 kahdella rakettilaukaisulla avaruuteen lähetetty neljän samanlaisen satelliitin ryhmä, joka tutki Maan magneettikenttää ja siinä liikkuvia sähköisesti varattuja hiukkasia. Koska satelliitteja oli neljä, ne pystyivät havaitsemaan avaruuden olosuhteita neljästä paikasta samanaikaisesti, jolloin tutkijat saavat avaruuden olosuhteista kolmiulotteisen kuvan. Virallisesti kyseessä on Cluster II, koska ensimmäiset neljä Clusteria menetettiin epäonnistuneen laukaisun yhteydessä vuonna 1996. Satelliitit toimivat lähes neljännesvuosisadan: tehtävä päättyi vuonna 2024, ja viimeiset satelliitit ohjattiin tuhoutumaan ilmakehässä syyskuussa 2026.

CNES

Centre national d’études spatiales, Ranskan kansallinen avaruusvirasto.

Copernicus

Euroopan unionin ja Euroopan avaruusjärjestön kaukokartoitusohjelma, joka tuottaa avointa tietoa maapallon ympäristöstä mm. ilmastonmuutoksen, maankäytön, merien ja hätätilanteiden seurantaan. Ohjelman omia satelliitteja kutsutaan Sentinel-satelliiteiksi, ja niistä ensimmäinen laukaistiin vuonna 2014. Ohjelma on nimetty tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikuksen mukaan. → ympäristösatelliitti

CoRoT

CoRoT on ranskalaisjohtoinen Euroopan avaruusjärjestön satelliitti, joka etsi maankaltaisia planeettoja lähitähtien ympäriltä. 30-senttisellä kaukoputkella varustettu satelliitti laukaistiin avaruuteen vuonna 2006, ja se löysi kymmeniä uusia planeettoja – mukaan luettuna aikanaan pienimmän maankaltaisen eksoplaneetan. Satelliitin toiminta päättyi vuonna 2013.

CryoSat

CryoSat on ESAn jään tutkimiseen tehty satelliitti, jonka tarkoituksena on kartoittaa jäätiköitä ja mitata niissä olevan jään määrän muutoksia. CryoSat tuhoutui laukaisunsa yhteydessä venäläisessä kantoraketissa olleen vian vuoksi lokakuussa 2005, mutta sen uusi versio CryoSat-2 laukaistiin matkaan huhtikuussa 2010.

↑ Takaisin ylös

D

Dopplerin ilmiö

Dopplerin ilmiö tarkoittaa sähkömagneettisen säteilyn tai äänen aallonpituuden muuttumista, kun säteilyn tai äänen lähde ja havaitsija liikkuvat toistensa suhteen. Samaan tapaan kuin lähestyvän junan pillin vihellys kuulostaa korkeammalta kuin etääntyvän junan vihellys, voi avaruusluotaimen lähettämän radiosignaalin aallonpituus muuttua nopeuseron suhteen. Tähtitieteessä Dopplerin ilmiö havaitaan myös tähtien lähettämän valon spektrissä: etääntyvän tähden spektriviivat siirtyvät kohti punaista, joten puhutaan punasiirtymästä. Myös voimakas painovoimakenttä voi saada aikaan Dopplerin ilmiön kaltaisen muutoksen aallonpituudessa.

Double Star

Double Star on ESAn yhdessä kiinalaisten kanssa toteuttama kahden satelliitin kokonaisuus, joka mittaa Maan lähiavaruuden sähkömagneettisia ominaisuuksia. Osa satelliittien tutkimuslaitteista on alun perin Cluster-satelliitteihin kehitettyjä. Satelliitit laukaistiin matkaan kiinalaisin kantoraketein vuosina 2003 ja 2004.

↑ Takaisin ylös

E

Edwardsin lentotukikohta

Kaliforniassa, Los Angelesin koillispuolella Mojaven autiomaassa sijaitseva Edwardsin lentotukikohta on eräs ilmailun ja avaruuslentämisen historian tärkeimmistä paikoista. Se sijaitsee laajan, kymmeniä kilometrejä halkaisijaltaan olevan hyvin tasaisen suolajärven vieressä, joten se on ollut hyvä paikka suorittaa koelentoja; ongelmiin joutunut lentokone on voinut laskeutua melkein minne vain suolajärvellä. Paikalla sijaitsee Yhdysvaltain ilmavoimien koelentokeskuksen ja tukikohdan lisäksi Nasan Armstrongin lentotutkimuskeskus (vuoteen 2014 Drydenin lentotutkimuskeskus). Edwards oli myös yksi avaruussukkulan laskeutumispaikoista.

Ekliptika

Ekliptika on näennäinen taso, jota pitkin Maa kiertää Aurinkoa. Tähtitieteessä ekliptika on myös viiva, jota pitkin Maan ratataso leikkaa taivaanpallon.

Eksoplaneetta

Muuta tähteä kuin Aurinkoa kiertävä planeetta. Ensimmäisen auringonkaltaista tähteä kiertävän eksoplaneetan, 51 Pegasi b:n, löysivät sveitsiläiset Michel Mayor ja Didier Queloz vuonna 1995, mistä he saivat Nobelin palkinnon vuonna 2019. Nykyään eksoplaneettoja tunnetaan jo yli 6 000, ja suurin osa niistä on löydetty tähden himmenemisestä planeetan kulkiessa sen editse tai tähden huojunnasta planeetan painovoiman vaikutuksesta. → CoRoT

Energia (Energija)

Neuvostoliittolainen superraskas kantoraketti, joka pystyi nostamaan matalalle kiertoradalle noin 100 tonnia. Sen keskusvaihe käytti ajoaineinaan nestemäistä vetyä ja happea, ja sen kylkiin kiinnitettiin neljä apurakettia, joita käytettiin myöhemmin myös Zenit-kantoraketin ensimmäisenä vaiheena. Energia lensi vain kahdesti: vuonna 1987 se laukaisi Poljus-koealuksen, joka ei päässyt kiertoradalle, ja vuonna 1988 Buran-sukkulan.

Envisat

Euroopan avaruusjärjestön vuonna 2002 laukaisema ympäristösatelliitti, joka oli noin kahdeksan tonnin massallaan suurin koskaan rakennettu siviilikäyttöinen kaukokartoitussatelliitti. Sen kymmenen mittalaitetta tutkivat mm. ilmakehää, valtameriä, jäätiköitä ja maanpintaa; otsonia ja muita ilmakehän kaasuja mitanneen GOMOS-instrumentin kehittämisessä ja tutkimuksessa oli mukana Ilmatieteen laitos. Yhteys Envisatiin katkesi yllättäen huhtikuussa 2012, ja satelliitti kiertää yhä Maata avaruusromuna.

ESA (European Space Agency)

Euroopan avaruusjärjestö. Siihen kuuluu nykyään 23 jäsenmaata, joista uusin on vuonna 2025 liittynyt Slovenia. Suomi on ollut täysjäsen vuodesta 1995.

ESO

Euroopan eteläinen observatorio, 16 Euroopan maan muodostama tieteellinen organisaatio, joka ylläpitää tähtitieteellisiä observatorioita Chilessä, Etelä-Amerikassa. Suomi liittyi ESOon vuonna 2004. Rakenteilla on maailman suurin optinen kaukoputki, 39-metrinen ELT.

Esrange

Ruotsin Kiirunan lähellä sijaitseva avaruuskeskus, josta on laukaistu vuodesta 1966 lähtien luotausraketteja ja stratosfääripalloja. Nykyään keskusta ylläpitää ruotsalainen valtionyhtiö Swedish Space Corporation, ja sinne on rakennettu myös valmiudet satelliittien laukaisuun. Esrange on lisäksi tärkeä satelliittien maa-asema, koska pohjoisessa sijaitsevana se saa yhteyden polaariradalla kiertäviin satelliitteihin hyvin usein. → luotausraketti

ExoMars

Euroopan avaruusjärjestön Mars-ohjelma, jonka tavoitteena on etsiä merkkejä Marsissa joskus eläneestä tai yhä elävästä elämästä. Ensimmäinen osa, Trace Gas Orbiter -luotain, saapui Marsin kiertoradalle vuonna 2016, mutta sen mukana ollut Schiaparelli-koelaskeutuja tuhoutui laskeutumisessa. Toisen osan, Rosalind Franklin -mönkijän, piti lähteä matkaan venäläisellä raketilla, mutta yhteistyö Venäjän kanssa katkesi vuonna 2022, ja mönkijän laukaisu siirtyi vuoteen 2028.

Exosat

Euroopan avaruusjärjestön röntgensatelliitti, joka laukaistiin vuonna 1983 ja oli toiminnassa vuoteen 1986. Exosat kiersi Maata hyvin soikealla radalla, jolloin se pystyi tarkkailemaan samaa kohdetta yhtäjaksoisesti jopa useita vuorokausia. Se tutki mm. röntgenkaksoistähtiä, aktiivisia galakseja ja galaksijoukkoja.

↑ Takaisin ylös

F

Feitian

Kiinalaisten avaruuspuku, joka perustuu venäläiseen Orlan-pukuun. Shenzhou 7 -lennon aikana vuonna 2008 taikonautti Zhai Zhigang teki puvulla 22 minuuttia kestäneen avaruuskävelyn. Puku sopii maksimissaan seitsemän tuntia kestävään toimintaan avaruusaluksen ulkopuolella.

↑ Takaisin ylös

G

Gagarin, Juri (9.3.1934 – 27.3.1968)

Neuvostoliittolainen hävittäjälentäjä, josta tuli ensimmäinen ihminen avaruudessa, kun hän kiersi Vostok 1 -aluksella kerran Maan ympäri 12.4.1961. Lento kesti 108 minuuttia, ja Gagarinista tuli hetkessä maailmankuulu. Hän kuoli MiG-15-harjoituskoneen onnettomuudessa vuonna 1968. Lennon vuosipäivää vietetään kansainvälisenä ihmisen avaruuslentojen päivänä. → Vostok

Gaia

Euroopan avaruusjärjestön vuonna 2013 laukaisema astrometriasatelliitti, joka mittasi Lagrangen pisteen L2 tienoilta lähes kahden miljardin tähden paikat, etäisyydet ja liikkeet ennennäkemättömällä tarkkuudella. Gaian tuottama kolmiulotteinen kartta Linnunradasta on mullistanut tähtitiedettä. Satelliitin havainnot päättyivät vuoden 2025 alussa, ja aineiston analysointi jatkuu vielä vuosia.

Galaksi

Painovoiman koossa pitämä valtava tähtien, kaasun, pölyn ja pimeän aineen järjestelmä. Oma galaksimme, Linnunrata, on noin 100 000 valovuoden läpimittainen kierteisgalaksi, jossa on satoja miljardeja tähtiä. Havaittavassa maailmankaikkeudessa galakseja on arviolta satoja miljardeja tai jopa enemmän. Lähin suuri naapurigalaksimme on noin 2,5 miljoonan valovuoden päässä oleva Andromedan galaksi.

Galileo (paikannusjärjestelmä)

Euroopan unionin satelliittipaikannusjärjestelmä, joka on Yhdysvaltain GPS:n ja Venäjän Glonassin eurooppalainen vastine. Järjestelmän ensimmäiset palvelut otettiin käyttöön vuonna 2016, ja sen satelliitit kiertävät Maata noin 23 000 kilometrin korkeudella. Galileo on nimetty italialaisen tähtitieteilijän Galileo Galilein mukaan; samaa nimeä kantoi myös Nasan Jupiter-luotain (1989–2003).

Gammasäteily, gammatähtitiede

Gammasäteet ovat sähkömagneettisen säteilyn voimakkaimpia säteitä, joiden aallonpituudet ovat lyhyempiä kuin 0,01 nm. Gammasäteet eivät pääse ilmakehän läpi, joten niiden aallonpituusalueella tehtävät havainnot on tehtävä satelliiteilla. Gammasäteilyä syntyy maailmankaikkeuden suurienergisimmissä tapahtumissa, mm. massiivisten tähtien romahtaessa ja neutronitähtien törmäyksissä, sekä Auringossa. Maan päällä sitä syntyy mm. radioaktiivisessa hajoamisessa ja ydinreaktioissa.

GEO

Geostationaarinen rata. → geostationaarinen satelliitti

Geostationaarinen satelliitti

Geostationaarinen satelliitti näyttää pysyvän Maan pinnalta katsottuna koko ajan paikallaan, koska se kiertää radalla, jonka kiertoaika on sama kuin maapallon sideerinen pyörähdysaika (23 h 56 min 4,09 s). Radan korkeus Maan pinnasta on noin 36 000 km, tarkalleen 35 786 km. Monet sää- ja tietoliikennesatelliitit on sijoitettu geostationaariradalle, koska silloin niihin yhteyttä pitävät antennit voidaan lukita samaan asentoon. Geostationaarinen rata on ympyränmuotoinen ja kulkee täsmälleen päiväntasaajan yläpuolella. → geosynkroninen satelliitti

Geosynkroninen satelliitti

Satelliitti, jonka kiertoaika on sama kuin maapallon pyörähdysaika (23 h 56 min). Jos geosynkroninen rata on ympyränmuotoinen ja kulkee täsmälleen päiväntasaajan yläpuolella, satelliitti on geostationaarinen eli näyttää pysyvän taivaalla paikallaan. Kallistuneella geosynkronisella radalla satelliitti piirtää Maasta katsottuna taivaalle vuorokauden mittaan kahdeksikon muotoisen kuvion. → geostationaarinen satelliitti

Giotto

Euroopan avaruusjärjestön ensimmäinen syvään avaruuteen lähetetty luotain, joka laukaistiin vuonna 1985 kohti Halleyn komeettaa. Maaliskuussa 1986 Giotto lensi alle 600 kilometrin päästä komeetan ytimestä ja otti siitä ensimmäiset lähikuvat, vaikka pölyhiukkasten iskut vaurioittivat luotainta. Vuonna 1992 se ohitti vielä toisenkin komeetan, Grigg–Skjellerupin. Luotain on nimetty italialaisen taidemaalarin Giotto di Bondonen mukaan, joka kuvasi Halleyn komeetan Betlehemin tähtenä 1300-luvun alussa maalatussa freskossaan.

Goddard, Robert (5.10.1882 – 10.8.1945)

Yhdysvaltalainen fyysikko, joka laukaisi maailman ensimmäisen nestemäisellä polttoaineella toimineen raketin 16.3.1926 Auburnissa Massachusettsissa. Lento kesti vain parisen sekuntia, mutta se oli rakettitekniikan virstanpylväs. Goddard kehitti myöhemmin mm. rakettien gyroskooppiohjausta, mutta hänen työnsä sai elinaikanaan vain vähän arvostusta. Nasan Goddardin avaruuslentokeskus on nimetty hänen mukaansa.

Gravitaatio, painovoima

Gravitaatio eli painovoima on voima, jolla kaksi massaa vetää toisiaan puoleensa. Voiman suuruus on suoraan verrannollinen kappaleiden massojen tuloon ja kääntäen verrannollinen kappaleiden välisen etäisyyden toiseen potenssiin.

Gravitaatioaallot

Aika-avaruudessa valon nopeudella etenevät väreet, joita syntyy, kun suuret massat, kuten toisiaan kiertävät mustat aukot tai neutronitähdet, liikkuvat kiihtyvästi. Albert Einstein ennusti ne yleisen suhteellisuusteoriansa pohjalta vuonna 1916, mutta suoraan ne havaittiin ensimmäisen kerran vasta syyskuussa 2015, kun yhdysvaltalainen LIGO-observatorio rekisteröi kahden mustan aukon sulautumisen. → LISA ja LISA Pathfinder

Gravitaatiolinkous

Gravitaatiolinkoamiseksi eli painovoimalinkoamiseksi sanotaan manööveriä, jossa luotain ohjataan läheltä jotain planeettaa, jolloin luotaimen nopeus kasvaa hieman. Se nipistää itselleen vauhdiksi vähän planeetan rataliikkeen energiasta.

GTO

Geostationary Transfer Orbit, siirtorata kohti geostationaarirataa. Normaalisti kantoraketti kuljettaa satelliitin tälle radalle, mistä eteenpäin satelliitti itse huolehtii asennonsäädöstään ja asettumisesta geostationaariradalle.

↑ Takaisin ylös

H

Hansikkaat

Avaruuspuvun sisällä olevan paineen huomaa parhaiten puvun hansikkaista, koska ne pullistuvat samaan tapaan kuin kumikäsine, jonka sisälle puhalletaan ilmaa: sormet tönöttävät suorina ja niiden taivuttaminen vaatii voimaa. Avaruuskävelyn aikana siten käden puristaminen nyrkkiin tai mutterin ottaminen sormilla on työläämpää kuin maan päällä. Lisäksi käsine on paksu ja tunnoton, joten työkalujen tulee olla suunniteltu kömpelöillä, suurilla ja tunnottomilla käsineillä käytettäväksi. Sormenpäissä on tosin ohuempi kumipinta, jotta työskentely olisi edes vähän helpompaa. Sen vuoksi tosin sormet kylmenevät nopeasti, ja siksi sormissa on erilliset sähkölämmittimet.

Hayabusa

Japanin avaruusjärjestön asteroidiluotain, joka toi ensimmäisenä näytteitä asteroidista Maahan. Vuonna 2003 laukaistu Hayabusa tutki Itokawa-asteroidia vuonna 2005, ja sen näytekapseli laskeutui monien vastoinkäymisten jälkeen Woomeraan Australiaan vuonna 2010. Seuraaja Hayabusa2 toi vuonna 2020 näytteitä Ryugu-asteroidista. Nimi tarkoittaa japaniksi muuttohaukkaa. → Woomera

Heliopaussi

Raja, jossa Auringosta virtaava aurinkotuuli kohtaa tähtienvälisen aineen ja pysähtyy. Heliopaussi rajaa Auringon vaikutuspiirissä olevan kuplan, heliosfäärin, ja sitä voidaan pitää eräänlaisena aurinkokunnan ulkorajana, vaikka komeettoja kiertää Aurinkoa paljon kauempanakin. Voyager 1 -luotain ylitti heliopaussin vuonna 2012 noin 120 astronomisen yksikön etäisyydellä ja Voyager 2 vuonna 2018.

Heliosentrinen

Aurinkokeskinen. Esimerkiksi heliosentrisellä radalla oleva luotain kiertää Aurinkoa eikä Maata.

Herschel

Euroopan avaruusjärjestön infrapuna-avaruusteleskooppi, joka laukaistiin yhdessä Planck-satelliitin kanssa vuonna 2009 ja sijoitettiin Lagrangen pisteen L2 tienoille. Herschelin 3,5-metrinen peili oli laukaisuhetkellä suurin avaruuteen lähetetty kaukoputken peili. Se tutki kaukoinfrapunan ja alimillimetriaaltojen alueella mm. tähtien ja galaksien syntyä. Havainnot päättyivät vuonna 2013, kun mittalaitteiden jäähdyttämiseen käytetty nestemäinen helium loppui. Teleskooppi on nimetty infrapunasäteilyn löytäjän William Herschelin mukaan.

Hipparcos

Euroopan avaruusjärjestön vuonna 1989 laukaisema astrometriasatelliitti, joka oli ensimmäinen tähtien paikkojen tarkkaan mittaamiseen tehty avaruusalus. Vaikka apumoottorin vika jätti sen väärälle, soikealle radalle, Hipparcos mittasi vuoteen 1993 mennessä noin 118 000 tähden paikat, etäisyydet ja liikkeet aiempaa paljon tarkemmin. Nimi on lyhenne sanoista High Precision Parallax Collecting Satellite ja samalla viittaus antiikin kreikkalaiseen tähtitieteilijään Hipparkhokseen.

Hiukkaset

Avaruustutkimuksessa hiukkasilla tarkoitetaan yleensä avaruudessa liikkuvia sähköisesti varattuja hiukkasia, kuten elektroneja, protoneja ja muita ioneja, joita tulee esimerkiksi Auringosta aurinkotuulen mukana tai kauempaa avaruudesta kosmisena säteilynä. Ne voivat vahingoittaa satelliittien elektroniikkaa ja aiheuttaa säteilyvaaran avaruuslentäjille. Lisäksi puhutaan pölyhiukkasista, jotka ovat pieniä kiinteitä kappaleita. → kosminen säteily, plasma

Hohmann, Walter (18.3.1880 – 11.3.1945)

Saksalainen insinööri, joka tutki kiertoratadynamiikkaa ja esitteli vuonna 1925 erittäin vähän polttoainetta vaativan tavan siirtyä kiertoradalta toiselle. → Hohmannin siirtorata

Hohmannin siirtorata

Hohmannin siirtoradaksi sanotaan pitkää kaarevaa rataa, jota pitkin luotain pystyy siirtymään kätevästi kiertoradalta toiselle. Tätä käytetään yleensä planeettaluotaimien lennättämiseen planeetalta toiselle.

Hubble Space Telescope

Hubblen avaruusteleskooppi, Nasan ja Euroopan avaruusjärjestön yhteinen kaukoputki, joka vietiin avaruussukkula Discoveryllä Maan kiertoradalle huhtikuussa 1990. Teleskoopin 2,4-metrisessä peilissä havaittiin pian valmistusvirhe, joka korjattiin vuonna 1993 ensimmäisellä viidestä huoltolennosta. Sen jälkeen Hubble on ottanut näkyvän valon sekä ultravioletti- ja lähi-infrapuna-alueen kuvia, jotka ovat muuttaneet käsitystämme maailmankaikkeudesta. Teleskooppi on nimetty amerikkalaisen tähtitieteilijän Edwin Hubblen mukaan. → avaruusteleskooppi

Huygens

Euroopan avaruusjärjestön rakentama laskeutuja, joka lensi Saturnukseen Cassini-luotaimen kyydissä ja laskeutui laskuvarjojen varassa Saturnuksen kuun Titanin pinnalle 14.1.2005. Laskeutumisen ja pinnalla toimimisen aikana Huygens lähetti tietoja Titanin paksusta kaasukehästä sekä kuvia pinnasta, jolla näkyi nesteen uurtamia uomia. Se on edelleen kaukaisin avaruusaluksen tekemä laskeutuminen. → Cassini, Titan

Huygens, Christiaan (1629–1695)

Hollantilainen fyysikko, matemaatikko ja tähtitieteilijä, joka löysi vuonna 1655 Saturnuksen suurimman kuun Titanin ja selitti ensimmäisenä Saturnuksen oudon muodon planeettaa ympäröiväksi renkaaksi. Hän kehitti myös heiluriin perustuvan kellon ja valon aaltoteorian. Cassini-luotaimen mukana Titaniin laskeutunut Huygens-laskeutuja on nimetty hänen mukaansa.

↑ Takaisin ylös

I

ICEYE

Vuonna 2014 Aalto-yliopiston tutkimushankkeesta syntynyt suomalainen avaruusyhtiö, joka rakentaa ja käyttää pieniä tutkasatelliitteja. Tammikuussa 2018 laukaistu ICEYE-X1 oli maailman ensimmäinen alle 100 kilon painoinen synteettisen apertuurin tutkaa (SAR) käyttävä satelliitti; tutka pystyy kuvaamaan maanpintaa pilvistä ja pimeydestä riippumatta. ICEYEllä on kiertoradalla kymmeniä satelliitteja, ja niiden kuvia käytetään mm. tulvien, merijään ja öljypäästöjen seurantaan. → kaukokartoitus

Ilmaisimet

Ilmaisin eli detektori on mittalaitteen osa, joka muuttaa siihen osuvan säteilyn tai hiukkaset sähköiseksi signaaliksi, joka voidaan tallentaa ja lähettää Maahan. Esimerkiksi digitaalikameroista tutut CCD- ja CMOS-kennot ovat ilmaisimia. Eri aallonpituuksille ja hiukkasille tarvitaan erilaisia ilmaisimia, ja monet niistä pitää jäähdyttää hyvin kylmiksi, jotta laitteen oma lämpö ei häiritsisi mittauksia. → instrumentti

Infrapunasäteily, infrapunatähtitiede, infrapunakaukoputki

Infrapunasäteily on sähkömagneettista säteilyä, joka sijoittuu aallonpituudeltaan näkyvän valon ja mikroaaltojen väliin. Sen aallonpituus on alle millimetrin. Koska etenkin ilmakehän vesihöyry haittaa Maan päältä tehtäviä infrapuna-alueen tähtitieteellisiä havaintoja, sijoitetaan infrapunateleskoopit yleensä korkeiden vuorien huipuille tai avaruuteen.

Inklinaatio

Inklinaatio on taivaankappaleen radan ja jonkin perustason välinen kulma. Maan ja planeettojen tapauksessa taso on yleensä päiväntasaaja, kun taas aurinkokunnassa perustasona pidetään planeettojen keskimääräistä ratatasoa tai Maan ratatasoa.

Instrumentti

Havaintolaite, mittalaite, joka on suunniteltu tekemään määrätynlaisia tieteellisiä havaintoja. Tieteellisissä luotaimissa ja satelliiteissa on yleensä useita erilaisia instrumentteja, jotka täydentävät toisiaan: kappaletta voidaan kuvata erilaisin kameroin, eri aallonpituuksin, sitä voidaan tutkia tutkalla, sen luona olevia hiukkasia voidaan analysoida ja sen pinnasta voidaan tehdä koostumusmittauksia – kaikkia tehtäviä varten on erilliset mittalaitteet. Tähtitieteellisissä teleskoopeissa kaukoputken kokoamaa valoa tai säteilyä voidaan tutkia myös erilaisin havaintolaittein: eräät instrumentit muodostavat kuvan, toiset saattavat tutkia säteilyn spektriä tai polarisaatiota.

INTEGRAL

International Gamma-Ray Astrophysics Laboratory, Euroopan avaruusjärjestön gammasäteilyä havainnut satelliitti, joka laukaistiin venäläisellä Proton-raketilla vuonna 2002. INTEGRAL tutki maailmankaikkeuden rajuimpia ilmiöitä, kuten mustia aukkoja, neutronitähtiä ja gammapurkauksia. Satelliitin tieteelliset havainnot päättyivät vuoden 2025 alussa. → gammasäteily

Interplanetaarinen

Planeettojenvälinen, yleensä Maasta toiselle planeetalle siirtyvä.

Ioni

Ioni on sähköisesti varattu atomi. Sähköisesti neutraalin atomin ytimessä olevien protonien ja atomia kiertävien elektronien määrät ovat samoja, mutta ionissa elektroneja on liian vähän tai liikaa.

Ionimoottori

Ionimoottori kiihdyttää ioneita hyvin suureen nopeuteen ja suuntaa ne määrättyyn suuntaan ulos moottorista, jolloin syntyy vastakkaiseen suuntaan alusta työntävä voima. Moottorin työntövoima on perinteisiin kemiallisiin raketteihin verrattuna pieni, mutta moottoria voidaan käyttää pitkän aikaa, ja koska ionien pakonopeus on pakokaasuja suurempi, päästään ionimoottorilla kemiallista rakettia suurempiin nopeuksiin. Lyhyillä matkoilla ionimoottori ei ole tehokas, mutta on omiaan pitkillä planeettojenvälisillä lennoilla. Ionimoottoreita voidaan käyttää myös esimerkiksi tietoliikennesatelliittien radan ylläpitoon.

Ionosfääri

Termosfäärin alaosassa sijaitseva Maata ympäröivä alue, missä Auringon säteily muuttaa atomeja ioneiksi. Ionosfääri on myös alin magneettikentän hallitsema osa, joka vaikuttaa suuresti mm. tietoliikenteessä ja radiosuunnistuksessa käytettäviin radioaaltoihin.

ISO

Infrared Space Observatory, Euroopan avaruusjärjestön infrapunasatelliitti, joka laukaistiin vuonna 1995. Nestemäisellä heliumilla jäähdytetty ISO teki noin 26 000 havaintoa ennen kuin helium loppui vuonna 1998, ja se löysi mm. vettä monista kohteista avaruudessa. → infrapunasäteily

ISS

International Space Station, Kansainvälinen avaruusasema, jonka rakentaminen kiertoradalla aloitettiin vuonna 1998 ja jolla on asunut pysyvä miehistö marraskuusta 2000 lähtien. Aseman rakentamiseen ja käyttöön osallistuvat Yhdysvallat, Venäjä, Euroopan avaruusjärjestön jäsenmaat, Japani ja Kanada. Asema kiertää Maata noin 400 kilometrin korkeudella reilun puolentoista tunnin välein, ja sen käyttö on suunniteltu päättyväksi noin vuonna 2030, minkä jälkeen se ohjataan hallitusti tuhoutumaan ilmakehässä. → avaruusasema

IUE

International Ultraviolet Explorer, Nasan, Euroopan avaruusjärjestön ja Ison-Britannian yhteinen ultraviolettisatelliitti, joka laukaistiin vuonna 1978. Se oli toiminnassa vuoteen 1996 saakka, mikä teki siitä aikanaan pitkäikäisimmän tähtitieteellisen satelliitin. Geosynkronisella radalla kiertänyttä IUE:tä käytettiin kuin maanpäällistä observatoriota: tähtitieteilijät pystyivät ohjaamaan sitä reaaliajassa maa-asemilta.

↑ Takaisin ylös

J

JAXA

Japan Aerospace Exploration Agency, Japanin avaruusjärjestö, joka muodostettiin vuonna 2003 yhdistämällä kolme aiempaa avaruus- ja ilmailualan laitosta. JAXA on lähettänyt mm. Hayabusa-asteroidiluotaimet, rakentanut Kansainvälisen avaruusaseman Kibo-moduulin ja on mukana BepiColombo-hankkeessa. → Hayabusa

Juice

Jupiter Icy Moons Explorer, Euroopan avaruusjärjestön Jupiter-luotain, joka laukaistiin Ariane 5 -raketilla huhtikuussa 2023. Luotaimen on määrä saapua Jupiterin luo vuonna 2031 ja tutkia erityisesti sen jäisiä kuita Ganymedestä, Kallistoa ja Europaa, joiden pinnan alla voi olla vesivaltameriä. Lopuksi Juicesta on määrä tulla ensimmäinen luotain, joka asettuu kiertämään jotain muuta kuuta kuin omaa Kuutamme, Ganymedestä.

Junkers

1930-luvulla jo avaruuslentokoneita suunnitelleen saksalaisen Eugen Sängerin viimeiseksi työksi jäi Junkers-yhtiölle vuonna 1961 tehty hahmotelma kaksivaiheisesta avaruuslentokoneesta. Junkers RT8 olisi koostunut 31 m pitkästä 79 tonnia painaneesta yliäänilentokoneesta, jonka selässä olisi ollut pienempi avaruuslentokone. Koneet olisivat irrottautuneet 30 kilometrin korkeudessa, ja avaruuslentokone olisi noussut maksimissaan noin 300 km:n korkeudessa olleelle kiertoradalle. Kummassakin lentolaitteessa olisi ollut kahden hengen miehistö. Laitteen pienoismalli on esillä Deutsches Museumissa Münchenissä.

JWST

James Webb Space Telescope, kuuluisan Hubblen avaruusteleskoopin seuraaja, joka laukaistiin avaruuteen 25.12.2021. Maata kiertävästä Hubblesta poiketen se sijoitettiin ns. Lagrangen pisteeseen L2, mistä se pystyy tekemään havaintoja lähes jatkuvasti. Infrapuna-alueella havaitseva Webb on 6,5-metrisellä peilillään suurin avaruuteen lähetetty teleskooppi.

↑ Takaisin ylös

K

Kaariminuutti, kaarisekunti

Kulma-aste on jaettu 60 osaan, jotka ovat kaariminuutteja. Ne puolestaan on jaettu 60 osaan, joita kutsutaan kaarisekunneiksi.

Kaistat, kanavat (radio)

Yhteydenpidossa avaruusalusten ja satelliittien kanssa käytetään erilaisia taajuusalueita, jotka on nimetty kirjaimilla seuraavaan tapaan:

• C-kaista, 4–8 GHz
• K-kaista, 12–40 GHz (jaetaan yleensä Ku-, K- ja Ka-kaistaan: 12–18, 18–27 ja 27–40 GHz)
• L-kaista, 1–2 GHz
• S-kaista, 2–4 GHz
• X-kaista, 8–12 GHz

Kantoaalto

Satelliitin tai luotaimen lähettämä perusradiosignaali, johon tietoa ei ole vielä moduloitu.

Kantoraketti

Rakettimoottorein varustettu miehittämätön laite, jolla satelliitit yleensä laukaistaan avaruuteen. Yleensä kantoraketti koostuu useasta vaiheesta, jotka hylätään käytön jälkeen pois. Suurin osa kantoraketin lentoonlähtömassasta on polttoainetta sekä nestemäistä happea. Kantoraketti voi toimia myös kiinteällä polttoaineella, joskin yleensä itse kantoraketti käyttää nestemäistä polttoainetta ja happea, kun taas laukaisun aikaan lisätyöntövoimaa tuottavat apuraketit ovat kiinteällä polttoaineella toimivia. Avaruussukkulan apuraketit olivat monikertakäyttöisiä, ja nykyään esimerkiksi SpaceX:n Falcon 9 -raketin ensimmäinen vaihe laskeutuu rakettimoottoriensa avulla takaisin ja lentää uudelleen jopa kymmeniä kertoja. Tulevaisuudessa kantoraketit voivat olla kokonaisuudessaankin uudelleenkäytettäviä.

Kaukokartoitus

Taivaankappaleen, yleensä Maan, pinnan ominaisuuksien tutkiminen kaukaa, esimerkiksi satelliitissa olevien tutkimuslaitteiden avulla. Kaukokartoituksessa voidaan käyttää hyväksi joko pinnasta luontaisesti heijastuvaa sähkömagneettista säteilyä, tai siihen voidaan kohdistaa tutkimuslaitteesta säteilyä, jonka sirontaa ja heijastumista tutkitaan – kuten esimerkiksi tutkalaitteisto tekee.

Kennedyn avaruuskeskus

Nasan laukaisukeskus Floridan Merritt Islandilla, Canaveralin niemen vieressä. Sieltä laukaistiin Apollo-ohjelman kuulennot ja kaikki avaruussukkulan lennot, ja nykyään sieltä lähtee mm. SpaceX:n ja Nasan raketteja. Keskus nimettiin presidentti John F. Kennedyn mukaan tämän kuoltua vuonna 1963.

Komeetta

Komeetta eli pyrstötähti on höttömäisestä aineesta muodostunut pienikokoinen taivaankappale, joka kiertää yleensä Aurinkoa hyvin soikealla radalla. Saapuessaan lähelle Aurinkoa siitä irtoaa kaasua ja pieniä hiukkasia lämmön vuoksi, jolloin komeetta saa ympärilleen koman, pienen kaasukehän, josta aurinkotuuli puolestaan puhaltaa avaruuteen pitkän, pyrstötähdelle tunnusomaisen pyrstön. Komeettojen uskotaan olevan aurinkokunnan vanhimpia, alkuperäisinä säilyneitä kappaleita, koska ne ovat niin pitkän aikaa ratojensa ulko-osissa. Aurinkokuntaa saattaa ympäröidä suuri ns. Oortin pilvi, minne aurinkokunnan syntyvaiheessa on varastoitunut miljoonia komeettoja.

Kosminen säteily

Kosminen säteily on kaukaa avaruudesta tulevaa ionisoituneista atomiytimistä koostuvaa säteilyä, jota näyttää tulevan tasaisesti joka puolelta. Suurin osa kosmisista säteistä on protoneja. Ne ovat peräisin Auringosta ja kauempaa avaruudesta, mm. supernovaräjähdyksistä. Kosmisten säteiden energiat ovat jokseenkin välillä 100–1 000 MeV.

Kosminen taustasäteily

Koko avaruuden täyttävä, lähes tasaisesti joka puolelta tuleva noin 2,7 kelvinin lämpötilassa olevan mustan kappaleen säteilyä vastaava mikroaaltosäteily. Säteily on peräisin maailmankaikkeuden alkuajoilta, ja sen pienenpienten epätasaisuuksien tutkimisen avulla saadaan tietoa maailmankaikkeuden alun tapahtumista. Voimakkaimmillaan säteily on 1–2 millimetrin aallonpituusalueella.

Kosmologia

Tähtitieteen ala, joka tutkii maailmankaikkeutta kokonaisuutena: sen syntyä, rakennetta, kehitystä ja tulevaisuutta. Nykyisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus syntyi alkuräjähdyksessä noin 13,8 miljardia vuotta sitten ja on siitä lähtien laajentunut. Tärkeitä kosmologian havaintoaineistoja ovat mm. kosminen taustasäteily ja kaukaisten galaksien punasiirtymä.

Kosmonautti

Neuvostoliitossa käyttöön otettu ja Venäjällä edelleen käytetty sana avaruuslentäjälle. Sana tulee kreikan sanoista kosmos (maailmankaikkeus) ja nautes (merenkulkija). → astronautti, taikonautti

Kourou

Ranskan Guayanassa Etelä-Amerikan pohjoisrannikolla sijaitseva Guayanan avaruuskeskus (Centre spatial guyanais), josta Euroopan Ariane- ja Vega-raketit laukaistaan. Paikka on erinomainen, koska se on lähellä päiväntasaajaa: maapallon pyörimisliike antaa raketeille lisävauhtia, ja geostationaariradalle suuntautuvat laukaisut vaativat vähemmän polttoainetta. Ranska perusti keskuksen vuonna 1964. → Ariane

Kraatteri

Taivaankappaleen pinnalla oleva kuoppamainen, yleensä pyöreä painanne. Useimmat aurinkokunnan kraatterit ovat törmäyskraattereita, mutta kraattereita syntyy myös tulivuorenpurkauksissa. Kuun ja Merkuriuksen pinta on täynnä kraattereita, koska niillä ei ole ilmakehää eikä merkittävää geologista toimintaa, jotka kuluttaisivat niitä pois. → törmäyskraatteri

Kranz, Gene (s. 1933)

Nasan legendaarinen lennonjohtaja, joka johti lennonjohtoa mm. Apollo 11 -lennon kuulaskeutumisen aikana ja Apollo 13 -lennolla, kun vaurioitunut alus saatiin lennonjohdon ja astronauttien yhteistyöllä tuotua miehistöineen turvallisesti takaisin Maahan. Kranz tunnettiin siilitukastaan ja vaimonsa ompelemista liiveistä, joita hän piti tärkeillä lennoilla. Elokuvassa Apollo 13 hänen suuhunsa kirjoitettu repliikki ”Failure is not an option” päätyi myöhemmin hänen muistelmateoksensa nimeksi.

Kuiperin vyöhyke

Neptunuksen radan ulkopuolella noin 30–50 astronomisen yksikön etäisyydellä Auringosta oleva vyöhyke, jossa kiertää suuri joukko jäisiä pienkappaleita. Tunnetuin Kuiperin vyöhykkeen kappale on kääpiöplaneetta Pluto, ja vuonna 2019 New Horizons -luotain ohitti vyöhykkeen kappaleen Arrokothin. Vyöhyke on nimetty hollantilais-amerikkalaisen tähtitieteilijän Gerard Kuiperin mukaan. → Oortin pilvi

Kulmayksiköt

Tähtitieteessä ja avaruustekniikassa kulmia mitataan yleensä asteina, kaariminuutteina ja kaarisekunteina: täysi ympyrä on 360 astetta, aste 60 kaariminuuttia ja kaariminuutti 60 kaarisekuntia. Laskuissa käytetään usein myös radiaania. Esimerkiksi täysikuu näkyy taivaalla noin puolen asteen kokoisena. → kaariminuutti, radiaani

Kuu

Maan ainoa luonnollinen satelliitti, jonka läpimitta on noin 3 474 kilometriä ja keskietäisyys Maasta noin 384 400 kilometriä. Kuu syntyi todennäköisesti noin 4,5 miljardia vuotta sitten, kun Marsin kokoinen kappale törmäsi nuoreen Maahan. Vuorovesivoiman vuoksi Kuu kääntää aina saman puolensa Maahan. Kuussa ovat käyneet Apollo-ohjelman 12 astronauttia vuosina 1969–1972. Isolla alkukirjaimella kirjoitettu Kuu tarkoittaa Maan kuuta, muiden planeettojen kuut kirjoitetaan pienellä. → Apollo-ohjelma

Kuutiosatelliitti

Standardoitu pienoissatelliitti eli CubeSat, jonka perusyksikkö (1U) on 10 senttimetrin kuutio ja massaltaan noin kilon verran. Satelliitti voi koostua useammasta yksiköstä: esimerkiksi kolmen yksikön (3U) kuutiosatelliitti on 10 × 10 × 30 senttimetrin kokoinen. Edullisuutensa vuoksi kuutiosatelliitit ovat suosittuja yliopistoissa ja uusissa yrityksissä; myös ensimmäiset suomalaiset satelliitit olivat kuutiosatelliitteja. → Aalto-1

Kääpiöplaneetta

Aurinkoa kiertävä kappale, joka on riittävän massiivinen ollakseen likimain pallon muotoinen, mutta joka ei ole raivannut ratansa ympäristöä muista kappaleista eikä ole minkään planeetan kuu. Luokka luotiin Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin päätöksellä vuonna 2006, jolloin Pluto siirrettiin planeettojen joukosta kääpiöplaneetaksi. Virallisesti kääpiöplaneettoja on viisi: Ceres, Pluto, Eris, Haumea ja Makemake. → planeetta

↑ Takaisin ylös

L

Lagrangen piste

Lagrangen pisteet ovat avaruudessa olevia paikkoja, joissa oleva avaruusalus voi olla lähestulkoon paikallaan. Maapallon luona on kaksi käytännössä kiinnostavaa Lagrangen pistettä: L1 ja L2, jotka sijaitsevat Maan ja Auringon välisellä suoralla. L1 on Maan ja Auringon välissä, noin 1,5 miljoonan kilometrin päässä Maasta, ja L2 vastaavasti toisella puolella maapalloa, Auringosta katsottuna vastakkaisella puolella. Niihin sijoitetut alukset voivat olla Maan ja Auringon suhteen lähes paikallaan, kiertoradalla tyhjässä avaruudessa olevan laskennallisen pisteen ympärillä. Lagrangen pisteet perustuvat ns. kolmen kappaleen probleeman ratkaisuun, jossa lasketaan kolmen toisiaan kiertävän kappaleen liikkeitä. L1 on erinomainen paikka esimerkiksi Auringon tarkkailuun.

Laskeutuja

Laite, joka laskeutuu pehmeästi toisen taivaankappaleen pinnalle. Laskeutujassa saattaa olla mukana lämpösuoja ja laskuvarjo, joiden avulla se voi saapua toisen planeetan kaasukehään ja hidastaa vauhtiaan siinä, mutta se voi käyttää nopeutensa hidastamiseen myös rakettimoottoreita. Viimeaikaisissa Mars-laskeutujissa on käytetty myös juuri ennen pintaan osumista avautuvia ilmatyynyjä, jotka vaimentavat törmäystä. Kuulaskeutujat ovat käyttäneet vain rakettimoottoreita koko laskeutumisensa ajan, kun taas pienille taivaankappaleille laskeuduttaessa rakettimoottoreilla saatetaan joutua hidastamisen lisäksi puskemaan laskeutujaa kiinni pintaan, koska muutoin ne saattaisivat pienen painovoiman vuoksi ponnahtaa pintakosketuksen jälkeen takaisin avaruuteen.

Laskeutuminen

Avaruusaluksen tai laskeutujan saapuminen taivaankappaleen pinnalle. Kaasukehällisellä kappaleella vauhtia voidaan hidastaa ilmanvastuksen, lämpösuojan ja laskuvarjojen avulla, mutta ilmattomalla kappaleella, kuten Kuussa, vain rakettimoottoreilla. Pehmeässä laskeutumisessa alus saapuu pinnalle ehjänä, kovassa se iskeytyy pintaan joko tarkoituksella tai vahingossa. Maahan palaavat miehitetyt alukset laskeutuvat laskuvarjojen varassa mereen tai maalle tai sukkulan tapaan kiitoradalle. → laskeutuja

Laukaisu

Kantoraketin ja sen kuljettaman hyötykuorman lähettäminen matkaan laukaisualustalta. Laukaisu ajoitetaan tarkasti, sillä esimerkiksi avaruusasemalle tai toiselle planeetalle suuntautuvalle lennolle on käytettävissä vain lyhyt laukaisuikkuna. Yleensä raketit laukaistaan itää kohti, jolloin ne saavat hyödykseen maapallon pyörimisliikkeen tuoman lisävauhdin. → lähtölaskenta

LEO

Low Earth Orbit, matala kiertorata Maan ympärillä, tavallisesti alle 2 000 kilometrin korkeudella.

LISA ja LISA Pathfinder

LISA (Laser Interferometer Space Antenna) on Euroopan avaruusjärjestön ja Nasan suunnittelema avaruuteen sijoitettava gravitaatioaaltojen havaintolaite. Siinä kolme satelliittia lentää kolmion muodossa 2,5 miljoonan kilometrin päässä toisistaan, ja niiden välisten etäisyyksien pienenpieniä muutoksia mitataan lasersäteillä. LISAn laukaisua kaavaillaan 2030-luvun puoliväliin. Tarvittavaa tekniikkaa kokeiltiin vuosina 2015–2017 LISA Pathfinder -satelliitilla, joka onnistui tehtävässään yli odotusten. → gravitaatioaallot

Long March (Pitkä marssi, Chang Zheng)

Kiinalaisten kantorakettiperhe, johon kuuluu nykyään toistakymmentä erilaista versiota. Ensimmäinen ja pienin, CZ-1, teki ensilentonsa vuonna 1970, jolloin se laukaisi Kiinan ensimmäisen satelliitin. Keskikokoinen CZ-2 on modifioitu mannertenvälinen ohjus, jonka 2F-versio laukaisee myös Shenzhou-avaruusalukset. CZ-3 on tehty geostationaariradalle suuntautuvia rahteja varten, ja versio CZ-4 sopii mm. raskaiden kaukokartoitussatelliittien lähettämiseen. Voimakkain käytössä oleva versio on vuonna 2016 ensilentonsa tehnyt CZ-5, joka pystyy nostamaan noin 25-tonnisen rahdin matalalle kiertoradalle. Kuulentoja varten kehitetään vielä suurempaa CZ-10-rakettia.

LOX

Liquid oxygen eli nestemäinen happi, jota käytetään rakettimoottorien polttoaineena (tarkemmin sanottuna polttoaineen hapettimena).

LRV, Lunar Roving Vehicle

Nasan Apollo-lennoilla 15, 16 ja 17 käytetty kuuauto, jonka suunnittelukriteerien mukaan tuli kestää 150 pakkasasteen kylmyys ja saman verran lämmintä, toimia Kuun pinnan ilmattomassa ja puuterimaisen pölyn täyttämässä ympäristössä ja pystyä kuljettamaan 480 kiloa kuormaa, sisältäen kaksi avaruuspukuista astronauttia sekä kivinäytteitä. Autossa oli kolme metriä pitkä alumiiniputkista tehty, kokoon kääntyvä runko, jonka päällä oli keskellä kaksi vierekkäin asetettua puutarhatuolin näköistä istuinta. Niissä oli alumiiniset istuinosat ja alumiiniputkista sekä nylonkankaasta tehdyt selkänojat. Turvavöinä oli paksua tarranauhaa. Auton massa tyhjänä oli 210 kg. Sen jokaisen pyörän napaan asennettiin teholtaan 190-wattinen sähkömoottori ja mekaaninen jarru. Sekä etu- että takapyöriä voitiin kääntää, joko yhdessä tai erikseen, jolloin parhaimmillaan autolle saatiin vain kolme metriä ollut kääntösäde.

Pyörät tehtiin sinkkipäällysteisistä pianonkielistä, jotka punottiin renkaan muotoisiksi ja joiden ulkopinnalle laitettiin titaanista tehdyt v-kirjaimen muotoiset pitoa lisänneet metallilevyt. Pyörät nappasivat hyvin Kuun pintaan ja antoivat kyydille myös pientä joustoa. Pyörien yläpuolella oli vielä lähes pyörissä kiinni lokasuojat, jotka osoittautuivat hyvin tärkeiksi. Kuun pinnan puuterimainen pöly nousi heikossa, Maan painovoimaan verrattuna kuudesosan olevassa painovoimassa hyvin helposti leijailemaan, ja muutamassa tapauksessa, kun lokasuojat rikkoutuivat, olivat astronautit hetkessä pölyn peitossa. Apollo 17 -lennolla astronautit tekivätkin ensimmäisellä avaruuskävelyllä rikkoutuneen lokasuojan jatkeen (”kuraläpän”) tilalle uuden kuun kartoista, teipistä ja lukuvalon osista.

Pölyn vaikutuksen myös auton toimintaan huomasi siinä, että lämmönsäteilimin hoidettu sähkölaitteiden jäähdytys heikkeni sitä myötä mitä pitempään autolla ajettiin, kun pöly peitti säteilimien pinnat. Niinpä autoissa oli mukana huipputekninen laite lämmönsäteilimien puhdistamiseen: käsiharja, jolla astronautit pyyhkivät pölyt pois, kun laitteet alkoivat käydä liian kuumina.

Ohjauspyörää autossa ei ollut, vaan ajaminen tapahtui T-kirjaimen muotoisella ohjaimella, joka oli sijoitettu istuimien välissä olevan konsolin alaosaan. Työntämällä ohjainta eteenpäin auton sai liikkumaan eteenpäin, kääntämällä vasemmalle tai oikealle auton sai kääntymään vasemmalle tai oikealle, ja kun ohjainta veti taaksepäin, auto pysähtyi. Jos ennen taakse vetämistä painoi ohjaimessa olevaa nappia, niin jarruttamisen sijaan ohjausliike sai auton liikkumaan taaksepäin.

Kuuautoilla olisi voinut periaatteessa ajaa yli 50 kilometriä, mutta astronautit huristelivat vain niin kauas laskeutumisaluksistaan, että he pystyivät kävelemään takaisin, mikäli auto rikkoutuisi. Kun autot ja kuupuvut osoittautuivat hyvin luotettaviksi, nostettiin matkaa viimeisellä Apollo-lennolla noin viiteen mailiin eli yli 7,5 kilometriin. Tuolla Apollo 17 -lennolla auton matkamittariin kertyi lähes 36 kilometriä, ja pisin yksittäinen ajomatka oli hieman yli 20 kilometriä. Viimeisten kolmen kuulennon tieteellinen anti oli hyvin suuri, mistä suuri kunnia lankeaa kuuautolle.

Luotain

Luotain on maapallon välittömästä läheisyydestä kauemmaksi avaruuteen lähetettävä miehittämätön robottialus, joka voi tehdä ohilennon jonkun taivaankappaleen vierestä, asettua kiertämään sitä tai laskeutua sen pinnalle.

Luotausraketti

Pienikokoinen, yleensä tieteellisten mittausten tekemiseen käytetty raketti, joka nousee korkealle ilmakehän ulkopuolelle, mutta ei kuljeta hyötykuormaansa kiertoradalle. Luotausraketteja lähetetään mm. Ruotsin Kiirunasta ja Norjan Andøyasta jopa yli tuhannen kilometrin korkeuteen.

Lähtölaskenta

Lähtölaskenta on useita päiviä ennen avaruusaluksen laukaisua alkava tapahtumien sarja, jonka kuluessa kaikki tarvittavat toimenpiteet tehdään haluttuun aikaan ja oikeassa järjestyksessä. Lähtölaskenta keskeytetään useissa vaiheissa odottamaan seuraavaa tehtäväkokonaisuutta, ja se voidaan myös keskeyttää erikseen lisätarkastusten tai korjausten tekemistä varten tai jos sää vaatii laukaisun lykkäämistä. Lähtölaskennan hetkellä nolla yleensä raketti nousee jo lentoon, eli moottorit käynnistetään hetkeä ennen nollaa.

↑ Takaisin ylös

M

Magneettikenttä

Sähkövirtojen ja magneettisten aineiden ympärilleen synnyttämä kenttä, joka vaikuttaa sähköisesti varattuihin hiukkasiin. Maapallon magneettikenttä syntyy sen nestemäisen ulkoytimen virtauksissa, ja se muodostaa Maan ympärille magnetosfäärin, joka suojaa pintaa aurinkotuulelta ja suurelta osin kosmiselta säteilyltä. Myös Auringolla ja monilla planeetoilla, kuten Jupiterilla, on voimakas magneettikenttä, kun taas Marsilta ja Venukselta koko planeetan kattava magneettikenttä puuttuu.

Mars500

Venäjän biolääketieteellisten ongelmien instituutin Moskovassa järjestämä Mars-lennon simulaatio, jossa kuusi miestä – kolme venäläistä, kaksi eurooppalaista ja yksi kiinalainen – eli suljettuna avaruusalusta jäljittelevissä moduuleissa 520 päivää vuosina 2010–2011. Koe tutki pitkän ja eristetyn lennon vaikutuksia miehistön terveyteen, mielialaan ja yhteistyöhön. ”Lennon” aikana tehtiin myös leikisti laskeutuminen Marsiin ja ”kävelyjä” sen pinnalla.

Mars Express

Euroopan avaruusjärjestön ensimmäinen Mars-luotain, joka laukaistiin vuonna 2003 ja asettui saman vuoden joulukuussa kiertämään Marsia. Luotain on kartoittanut planeettaa kolmiulotteisesti, tutkinut sen kaasukehää ja löytänyt merkkejä vedestä, mm. napajäätiköistä. Sen mukana lähtenyt brittiläinen Beagle 2 -laskeutuja katosi laskeutuessaan; vuonna 2015 se löydettiin luotainkuvista Marsin pinnalta vain osittain avautuneena.

Mars-suunnitelma

V2:n isä ja Apollo-ohjelman suunnittelija Wernher von Braun katsoi myös tulevaisuuteen: hän julkaisi vuonna 1948 kirjan, jossa hän pohti miehitetyn Mars-lennon mahdollisuutta. Hän täydensi suunnitelmaansa vuonna 1952 pohdittuaan asiaa paremmin. Pienen retkikunnan sijaan hän ehdotti varsin massiivista siirtokuntaa, johon olisi kuulunut 70 henkeä. He olisivat lentäneet Marsiin kymmenellä aluksella, joista kukin olisi painanut noin 3 700 tonnia. Ne olisi koottu Maan kiertoradalla osista, jotka olisi toimitettu sinne kolmivaiheisilla avaruuslentokoneilla. Ne olisivat voineet viedä avaruuteen kerralla 25 tonnia rahtia ja 14,5 tonnia ylimääräistä polttoainetta Mars-aluksiin siirrettäväksi. Lentoja olisi tarvittu yhteensä 950, ja avaruuslentokoneita olisi ollut 46 kappaletta. Edestakainen matka Marsiin olisi kestänyt 963 päivää, ja sen aikana 50 henkilöä olisi viettänyt 400 päivää Marsin pinnalla – laskeuduttuaan sinne suurilla liitokoneilla. Suuret, puhallettavat kupolit olisivat toimineet miehistön majapaikkoina punaisen planeetan pinnalla. Alkuperäisessä kirjassaan von Braun haaveili Mars-lennon tapahtuvan vuonna 1965.

Meteori, meteoriitti, meteoroidi

Meteori on tähdenlento. Hyvin kirkasta ja pitkään näkyvää tähdenlentoa sanotaan bolidiksi eli tulipalloksi. Tähdenlennon saa normaalisti aikaan hyvin pieni, hiekanjyvän kokoinen hitunen, meteoroidi, kun se iskeytyy ilmakehään ja palaa höyrystyen kaasun kitkan vaikutuksesta. Jos ilmakehään törmäävä kappale on suuri, se saattaa selvitä Maan pinnalle saakka. Meteoriitti on tällainen pinnalle asti selvinnyt avaruudesta tullut kappale.

Meteoriitti

→ meteori

Meteoriparvi

Joukko meteoreja eli tähdenlentoja, jotka näyttävät tulevan samasta taivaan kohdasta, säteilypisteestä, ja joita näkyy tavallista enemmän tiettyyn aikaan vuodesta. Meteoriparvi syntyy, kun Maa kulkee radallaan yleensä komeetan jättämän pölyvanan läpi. Tunnetuimpia ovat elokuussa näkyvät Perseidit ja joulukuun Geminidit, jotka on nimetty sen tähdistön mukaan, jossa säteilypiste on. → meteori

Meteoroidi

→ meteori

Meteosat

Euroopan geostationaarisia sääsatelliitteja, joista ensimmäinen laukaistiin vuonna 1977. Satelliitteja kehittää Euroopan avaruusjärjestö ja käyttää Euroopan sääsatelliittijärjestö Eumetsat. Meteosatit kuvaavat Eurooppaa, Afrikkaa ja Atlanttia jatkuvasti noin 36 000 kilometrin korkeudelta, ja niiden kuvat ovat tuttuja television sääennusteista. Kolmannen sukupolven ensimmäinen Meteosat laukaistiin vuonna 2022. → sääsatelliitti

MiG-105

Neuvostoliittolainen, Mikojan-suunnittelutoimiston tekemä yksipaikkainen miniavaruussukkulan koekone, joka teki vuosina 1976–1978 kahdeksan koelentoa ilmakehässä; avaruuteen se ei koskaan lentänyt. Aluksen massa oli noin 4,2 tonnia ja pituus 8,5 metriä. Sen oli tarkoitus nousta lentoon suuren lentokoneen päältä noin 20 kilometrin korkeudesta. Kyseessä oli vastine Yhdysvaltain Dyna-Soar-hankkeelle.

Mikropainovoima

Kiertoradalla, esimerkiksi avaruusasemalla, vallitseva tila, jossa kappaleet ovat lähes painottomia. Painovoima ei kiertoradalla ole kadonnut, vaan asema ja kaikki sen sisällä oleva ovat jatkuvassa vapaassa pudotuksessa Maan ympäri. Sana ”mikro” viittaa siihen, että pienet kiihtyvyydet, kuten ilmanvastus ja laitteiden tärinä, eivät koskaan tee painottomuudesta täydellistä. → paraabeli

Mittalaite

→ instrumentti

Musta aukko

Kappale, jonka painovoima on niin voimakas, ettei mikään, ei edes valo, pääse pakenemaan sen läheltä. Rajaa, jonka sisältä paluuta ei ole, kutsutaan tapahtumahorisontiksi. Tähtien kokoisia mustia aukkoja syntyy, kun hyvin massiivinen tähti romahtaa elämänsä lopussa, ja useimpien galaksien keskustassa on miljoonien tai miljardien Auringon massojen supermassiivinen musta aukko – Linnunradan keskustan musta aukko on noin neljä miljoonaa kertaa Aurinkoa massiivisempi. Vaikka musta aukko itse ei näy, sen ympärillä kuumeneva aine säteilee voimakkaasti.

Mustan kappaleen säteily

Musta kappale on ihanteellinen kappale, joka imee kaiken siihen osuvan säteilyn ja säteilee itse pelkästään lämpötilansa mukaan. Mustan kappaleen säteilyn spektri riippuu vain lämpötilasta: mitä kuumempi kappale, sitä lyhyemmällä aallonpituudella sen säteily on voimakkainta. Monet tähdet, kuten Aurinko, säteilevät likimain mustan kappaleen tavoin, ja kosminen taustasäteily on lähes täydellistä mustan kappaleen säteilyä.

↑ Takaisin ylös

N

N

Newton, voiman SI-yksikkö, joka vastaa voimaa, joka vaaditaan yhden kilogramman kiihdyttämiseen kiihtyvyydellä 1 m/s².

Nadiiri

Kuvittellinen piste, joka on täsmälleen havaitsijan alapuolella. Vastaava piste taivaanlaella on zeniitti.

NASA

National Aeronautics and Space Administration, Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto.

NASP (National Aero-Space Plane)

Yhdysvaltain kansallinen hanke, jonka tarkoituksena oli tehdä uudelleenkäytettävä, scramjet-moottorilla toimiva avaruuslentokone. Hanke lopetettiin 1990-luvun alkupuolella, ennen kuin sen X-30-koekonetta ehdittiin rakentaa.

Neutriino

Sähköisesti neutraali, hyvin kevyt alkeishiukkanen, joka reagoi muun aineen kanssa niin heikosti, että se läpäisee helposti vaikkapa koko maapallon. Neutriinoja syntyy mm. Auringon ytimen fuusioreaktioissa ja supernovaräjähdyksissä. Jokaisen neliösenttimetrin läpi Maan pinnalla kulkee joka sekunti kymmeniä miljardeja Auringosta tulleita neutriinoja, mutta niiden havaitsemiseen tarvitaan valtavia ilmaisimia, jotka sijoitetaan usein syvälle maan alle.

Neutroni

Atomiytimen sähköisesti neutraali rakenneosa, jonka massa on hieman protonin massaa suurempi. Atomiytimessä neutroni voi olla pysyvä, mutta vapaana se hajoaa keskimäärin noin vartissa protoniksi, elektroniksi ja antineutriinoksi. Neutronitähdet koostuvat lähes pelkästään neutroneista.

Neutronitähti

Supernovaräjähdyksessä romahtaneen massiivisen tähden ytimestä syntyvä äärimmäisen tiheä kappale, joka koostuu pääasiassa neutroneista. Neutronitähden massa on tyypillisesti 1,4–2 kertaa Auringon massa, mutta sen läpimitta on vain parikymmentä kilometriä, joten teelusikallinen sen ainetta painaisi Maassa miljardeja tonneja. Nopeasti pyörivät, säteilykeiloja lähettävät neutronitähdet havaitaan pulsareina. → supernova

↑ Takaisin ylös

O

Oberth, Hermann (25.6.1894 – 28.12.1989)

Transilvaniassa syntynyt saksalainen fyysikko, jota pidetään Konstantin Tsiolkovskin ja Robert Goddardin ohella avaruuslentojen teorian isänä. Hänen vuonna 1923 julkaistu kirjansa Die Rakete zu den Planetenräumen (”Raketilla planeettainväliseen avaruuteen”) innoitti avaruusharrastusta Saksassa, ja hänen avustajanaan aloitti mm. nuori Wernher von Braun. Oberth toimi myös Fritz Langin elokuvan Frau im Mond (1929) teknisenä neuvonantajana.

Observatorio

Tähtitieteellisten havaintojen tekemiseen tarkoitettu laitos, jossa on yksi tai useampia kaukoputkia ja niiden tarvitsemat laitteet. Nykyiset suuret observatoriot sijaitsevat korkeilla vuorilla kuivilla seuduilla, kuten Chilen Atacaman autiomaassa ja Havaijin Mauna Kealla, missä ilmakehä häiritsee havaintoja mahdollisimman vähän. Myös tähtitieteellisiä satelliitteja kutsutaan usein avaruusobservatorioiksi. → ESO

Ominaisimpulssi

Rakettimoottorin tehokkuutta kuvaava suure, joka kertoo, kuinka paljon työntövoimaa moottori saa tietystä ajoainemäärästä. Ominaisimpulssi ilmoitetaan yleensä sekunteina; mitä suurempi se on, sitä vähemmän ajoainetta tarvitaan saman nopeudenmuutoksen tekemiseen. Kiinteän polttoaineen moottoreilla se on tyypillisesti noin 250–300 s, nestevety–happimoottoreilla noin 450 s ja ionimoottoreilla useita tuhansia sekunteja. → ajoaine, ionimoottori

Oortin pilvi

Aurinkokuntaa kaukana, ehkä jopa 100 000 astronomisen yksikön eli yli valovuoden etäisyydellä ympäröivä pallomainen pilvi, jossa arvellaan olevan miljardeittain jäisiä komeettojen ytimiä. Pilveä ei ole havaittu suoraan, mutta hyvin pitkäjaksoisten komeettojen radat viittaavat siihen. Se on nimetty hollantilaisen tähtitieteilijän Jan Oortin mukaan. → komeetta, Kuiperin vyöhyke

Oppositio

Oppositio on tilanne, jossa taivaankappale on täsmälleen toisella puolella taivasta kuin toinen taivaankappale. Yleensä kyseessä on tilanne, jossa jokin planeetta on täsmälleen toisella puolella taivasta kuin Aurinko Maasta katsottuna.

Orlan

Venäläinen avaruuspuku.

Otsoni

Hapen muoto, jonka molekyyli koostuu kolmesta happiatomista (O₃). Suurin osa ilmakehän otsonista on stratosfäärissä noin 15–35 kilometrin korkeudella olevassa otsonikerroksessa, joka suojaa elämää imemällä Auringon haitallista ultraviolettisäteilyä. Otsonikerroksen ohenemista, kuten Etelämantereen yllä keväisin syntyvää otsoniaukkoa, seurataan tarkasti satelliiteista ja maa-asemilta – myös Ilmatieteen laitoksen Sodankylän observatoriossa. → stratosfääri

↑ Takaisin ylös

P

Painovoima

→ gravitaatio

Pakonopeus

Pakonopeus on pienin nopeus, jolla kappale voi paeta toisen kappaleen vetovoimakentästä. Maan tapauksessa nopeus, jolla luotain voi lentää pois Maan painovoimakentästä, on noin 11 km/s.

Paraabeli

Avoin käyrä, jota pitkin kappale liikkuu, kun sen nopeus on täsmälleen pakonopeuden suuruinen: kappale ei palaa takaisin, mutta sille ei jää ylimääräistäkään vauhtia. Hitaammalla nopeudella rata on ellipsi ja suuremmalla hyperbeli. Maan päällä tehdään paraabelilentoja lentokoneilla, jotka lentävät paraabelin muotoisia kaaria, jolloin matkustajat kokevat kerrallaan noin 20 sekunnin painottomuuden – näin mm. koulutetaan avaruuslentäjiä ja tehdään mikropainovoimakokeita. → mikropainovoima

Parsek

Tähtitieteessä käytetty etäisyyden yksikkö: se etäisyys, jolta katsottuna yhden astronomisen yksikön pituinen jana näkyy yhden kaarisekunnin kulmassa. Yksi parsek on noin 3,26 valovuotta eli noin 31 biljoonaa kilometriä. Nimi tulee sanoista parallaksi ja sekunti. → vuotuinen parallaksi, valovuosi

Pegasus

Amerikkalainen pieni kantoraketti, joka laukaistaan ilmasta: kantokone nostaa sen noin 12 kilometrin korkeuteen ja pudottaa matkaan, minkä jälkeen siivekäs raketti sytyttää moottorinsa. Orbital Sciences -yhtiön kehittämä Pegasus teki ensilentonsa vuonna 1990, ja se pystyy viemään matalalle kiertoradalle noin 450 kilogramman kuorman. Myöhemmin raketin kantokoneena on toiminut L-1011 TriStar -matkustajakoneesta muunnettu Stargazer.

Perisentri (perigeum, periluni, periheli)

Taivaankappaletta kiertävän satelliitin kiertoradan piste, jossa se on lähimpänä keskuskappalettaan. Ks. aposentri.

Pikkuplaneetta

→ asteroidi

Planck

Euroopan avaruusjärjestön satelliitti, joka kartoitti vuosina 2009–2013 kosmista taustasäteilyä tarkemmin kuin yksikään aiempi laite. Planckin havaintojen perusteella maailmankaikkeuden iäksi on määritetty noin 13,8 miljardia vuotta, ja sen koostumus tunnetaan nyt hyvin tarkasti. Satelliitin LFI-mittalaitteen rakentamiseen osallistui myös suomalaisia tutkijoita ja yrityksiä. Planck on nimetty saksalaisen fyysikon Max Planckin mukaan. → kosminen taustasäteily

Planeetta

Tähteä kiertävä kappale, joka on niin massiivinen, että oma painovoima on muokannut sen pallon muotoiseksi, mutta ei niin massiivinen, että sen ytimessä alkaisi fuusioreaktio. Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin vuonna 2006 hyväksymän määritelmän mukaan aurinkokunnan planeetan tulee lisäksi olla raivannut ratansa ympäristö muista kappaleista, joten planeettoja on kahdeksan: Merkurius, Venus, Maa, Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus. Pluto luokitellaan nykyään kääpiöplaneetaksi. Muiden tähtien planeettoja kutsutaan eksoplaneetoiksi.

Planetoidi

→ asteroidi

Plasma

Aineen neljättä olomuotoa (kiinteän, nestemäisen ja kaasumaisen lisäksi) sanotaan plasmaksi. Siinä aine on muuttunut sähköisesti johtavaan muotoon, yleensä suuren lämpötilan johdosta – silloin osa elektroneista on hypännyt pois atomiytimien luota.

Polaarirata

Polaarirata on planeetan napojen kautta kulkeva kiertorata. Radalla lentävä satelliitti pystyy havaitsemaan lähes koko planeetan pintaa, koska planeetta pyörii samalla akselinsa ympäri. Maan tapauksessa polaariradalla kiertävä satelliitti voi havaita koko maapallon pinnan noin kolmen vuorokauden aikana.

Polarisaatio, polarimetri

Polarisaatio kuvaa sähkömagneettisen säteilyn aaltoliikkeen värähtelytasoa. Täysin polarisoituneessa valossa värähtely tapahtuu kokonaisuudessaan yhteen suuntaan, kun taas normaalissa valossa värähtelyt tapahtuvat kaikkiin suuntiin. Erilaiset fysikaaliset prosessit synnyttävät eri tavalla polarisoitunutta valoa, joten valoa tutkimalla voidaan saada tietoa valon synnyttäneistä ilmiöistä – esimerkiksi tähden voimakas magneettikenttä polarisoi valoa. Polarimetrillä voidaan havaita valon polarisaatiota. Polarisaation avulla saadaan paljon tietoa myös mm. maapallon pinnasta.

Projekti 714

”Projekti 714” oli vuonna 1968 Kiinan kommunistipuolueen keskuskomiteassa hyväksytty miehitettyyn avaruuslentoon tähtäävä ohjelma, jonka aikomuksena oli saada ensimmäinen kiinalainen avaruuteen vuonna 1973 Shuguang-1-nimisellä avaruusaluksella. Projekti lopetettiin vuonna 1972 Kiinan ns. kulttuurivallankumouksen pyörteissä. Kun miehitetyt avaruuslennot otettiin uudelleen esiin 1980-luvun puolivälissä, totesi Kiinan silloinen johtaja Deng Xiaoping, ettei hänen aikanaan Kiina tule tekemään miehitettyä avaruuslentoa. Hänen siirryttyään syrjään otettiin avaruuslentosuunnitelmat uudelleen esiin vuonna 1992, ja syntyi ”Projekti 921”. Sen tavoitteena oli saada kiinalainen lopultakin avaruuteen ennen vuosituhannen loppua. Tämä onnistui aika hyvin, sillä ensimmäinen miehittämätön Shenzhou lensi vuonna 1999 ja miehitettynä vuonna 2003.

Proton

Neuvostoliitossa 1960-luvulla kehitetty raskas kantoraketti, joka teki ensilentonsa vuonna 1965 ja josta tuli yksi avaruushistorian ahkerimmista: sillä on tehty yli 400 laukaisua. Proton käyttää varastointikelpoisia mutta myrkyllisiä ajoaineita, epäsymmetristä dimetyylihydratsiinia (UDMH) ja typpitetroksidia, ja nykyinen Proton-M pystyy nostamaan matalalle kiertoradalle noin 23 tonnia. Protonilla on laukaistu mm. Saljut-asemat, Mirin moduulit sekä Kansainvälisen avaruusaseman venäläiset moduulit Zarja, Zvezda ja Nauka. Raketti laukaistaan Baikonurista, ja se on poistumassa käytöstä: Proton on lentänyt enää harvoin (viimeksi helmikuussa 2026), ja sen tehtävät siirtyvät Angara-raketille. → Aerozine 50, Baikonur

Punasiirtymä

Spektriviivojen siirtymä kohti pidempiä aallonpituuksia eli spektrin punaista päätä. Punasiirtymä syntyy, kun valonlähde etääntyy havaitsijasta (Dopplerin ilmiö), kun valo nousee voimakkaasta painovoimakentästä tai kun maailmankaikkeuden laajeneminen venyttää valon aallonpituutta. Kaukaisten galaksien kosmologinen punasiirtymä on tärkein todiste maailmankaikkeuden laajenemisesta. → sinisiirtymä, Dopplerin ilmiö

↑ Takaisin ylös

R

Radiaani

Virallinen kulmamittauksen yksikkö. Yksi radiaani on noin 57,296 kulma-astetta.

Radioastronomia

→ radiotähtitiede

Radiometri

Radiometri mittaa kohteesta tulevaa hyvin heikkoa (mikroaalto)säteilyä ja pystyy erottamaan säteilyssä olevia pieniä voimakkuuseroja. Siinä missä tutka lähettää kohteeseen ensin säteilyä ja havaitsee sitten takaisin heijastunutta säteilyä, mittaa radiometri vain kohteesta luontaisesti tulevaa säteilyä. Siksi radiometrin avulla voidaan havaita esimerkiksi erilaisia Maan pinnan, meren pinnan ja jään ominaisuuksia. Kuvantavassa radiometrissä saadaan kohteesta myös kuva.

Radiospektrometri

Radioaaltojen tai mikroaaltojen alueella toimiva spektrometri, joka mittaa, kuinka voimakasta säteily on eri taajuuksilla. Sen avulla voidaan tunnistaa esimerkiksi tähtienvälisten pilvien tai planeettojen kaasukehien molekyylejä, koska jokainen molekyyli lähettää ja imee säteilyä sille ominaisilla taajuuksilla. Radiospektrometrejä käytetään myös Maan kaasukehän koostumuksen mittaamiseen satelliiteista. → spektrografi

Radiotähtitiede

Tähtitieteen ala, joka tutkii taivaankappaleiden lähettämiä radioaaltoja. Radioaallot läpäisevät ilmakehän ja tähtienvälisen pölyn, joten radioteleskoopeilla voidaan havaita kohteita, jotka jäävät näkyvän valon alueella piiloon – esimerkiksi kosminen taustasäteily ja pulsarit löydettiin radiohavainnoilla. Suomessa radiotähtitiedettä tehdään mm. Aalto-yliopiston Metsähovin radio-observatoriossa Kirkkonummella.

Rata

Reitti, jota pitkin taivaankappale tai avaruusalus liikkuu avaruudessa. Toisen kappaleen painovoiman vaikutuksesta kiertävän kappaleen rata on Keplerin lakien mukaisesti ellipsi, jonka erikoistapaus on ympyrä; jos kappaleen nopeus on vähintään pakonopeuden suuruinen, rata on avoin paraabeli tai hyperbeli. Radan muoto ja asento ilmoitetaan rataelementtien avulla.

Rataelementti

Rataelementit ovat lukuja, joilla kiertoradan koko, muoto ja asento avaruudessa sekä kappaleen paikka radalla ilmoitetaan. Tavallisesti käytetään kuutta elementtiä: isoakselin puolikasta (radan koko), eksentrisyyttä (soikeus), inklinaatiota (kaltevuus), nousevan solmun pituutta ja perisentrin argumenttia (radan asento) sekä kappaleen paikkaa radalla tiettynä hetkenä. → inklinaatio

Revontulet

Ilmakehän yläosissa noin 100–300 kilometrin korkeudella näkyvä valoilmiö, joka syntyy, kun aurinkotuulesta ja Maan magnetosfääristä peräisin olevat sähköisesti varatut hiukkaset törmäävät ilmakehän atomeihin ja molekyyleihin ja saavat ne säteilemään valoa. Yleisin vihreä väri tulee hapesta, ylempänä näkyvä punainen niin ikään hapesta ja sinertävät sävyt typestä. Revontulia näkyy eniten napa-alueita kiertävillä revontulivyöhykkeillä, joten Suomessa ne ovat tavallisimpia Lapissa. → aurinkotuuli

Rosetta

Euroopan avaruusjärjestön komeettaluotain, joka laukaistiin vuonna 2004 ja saapui kymmenen vuoden matkan jälkeen elokuussa 2014 komeetta 67P/Tšurjumov–Gerasimenkon luo. Marraskuussa 2014 sen mukana ollut Philae-laskeutuja teki ensimmäisen laskeutumisen komeetan pinnalle, vaikka se pomppasi ja päätyi varjoisaan paikkaan. Rosetta kiersi komeettaa kaksi vuotta, ja tehtävä päättyi syyskuussa 2016, kun luotain ohjattiin hallitusti komeetan pinnalle. Nimi tulee Rosettan kivestä, jonka avulla egyptiläiset hieroglyfit saatiin tulkittua. → komeetta

Roskosmos

Venäjän valtiollinen avaruusyhtiö, joka vastaa maan avaruusohjelmasta. Neuvostoliiton hajottua vuonna 1992 perustettu Venäjän avaruushallinto muutettiin vuonna 2015 valtionyhtiöksi, johon koottiin myös suuri osa maan avaruusteollisuudesta. → Baikonur, Sojuz

Ruoka

Avaruudessa, aivan kuten Maan päällä, ei ruoka ole vain energiaa, vaan myös monitahoinen aistillinen elämys, ja sen nauttiminen on tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Avaruusasemalla se on myös eräänlainen henkinen side maapalloon ja ”normaaliin” elämään siellä. Avaruuslentäjät voivat valita suuren osan ruoastaan itse, ja asemalla on tarjolla jonkin verran vaihtoehtoja kullekin aterialle, mutta päivittäisen energiamäärän pitää olla noin 2 800 kilokaloria. Päivittäiseen ruoka-annokseen tulee kuulua myös tiettyjä ruoka-aineita lennon tietyissä vaiheissa, jotta elimistö toimisi hyvin painottomuudessa ja palautuisi hyvin maahanpaluun jälkeen.

Jokaisen avaruuslentäjän ruoka valmistetaan etukäteen Maassa ja toimitetaan avaruusasemalle etukäteen tarjottimille laitettuna. Venäjällä tehdyn ruoan erottaa punaisesta tarjottimesta, ja läntiset ruoat ovat sinisillä tarjottimilla.

Jotta ruoka säilyisi pitkään mahdollisimman tuoreena ja hyvän makuisena, käytetään niiden valmistamiseen mm. seuraavia menetelmiä:

• pakastekuivaus. Kun ruoka on pakastettua ja mahdollisimman vähän vettä sisältävää, säilyy se paremmin, ja sen saaminen syötäväksi onnistuu helposti vain kuumaa vettä lisäämällä. Tee, kahvit, mehut ja osa viljatuotteista on pakastekuivattuja.
• lämpöstabilointi. Suuri osa hedelmistä ja kalatuotteista on säilötty huoneenlämmössä säilyviin tölkkeihin. Jälkiruoat on pakattu muovikuppeihin.
• säteilytys. Muun muassa naudanliha ja lihatuotteet on kypsennetty ja pakattu joustaviin foliopusseihin, minkä jälkeen ne on steriloitu ionisoivan säteilyn avulla. Näin ne säilyvät ilman erikoistoimenpiteitä pitkään ja säilyttävät alkuperäisen olomuotonsa ja makunsa hyvin.

Lisäksi on normaalissa olomuodossaankin hyvin säilyviä ruokia, kuten pitaleipä, pähkinät ja keksit. Asemalle saapuvat miehistöt ja rahtialukset tuovat mukanaan myös hedelmiä ja tuoreita elintarvikkeita, jotka syödään yleensä nopeasti – eikä vain siksi, että ne säilyvät huonosti.

Painottomuudessa suurin osa aterioista nautitaan joko lautasina toimivilta tarjottimilta, joihin ne on ”liimattu” kastikkeella, tai suoraan pusseista ja putkiloista. Murenevat ruoat eivät ole kovin käteviä, ja mausteet (kuten suola ja pippuri) ovat geelimäisessä muodossa.

Röntgensäteily, röntgentähtitiede

Röntgensäteet ovat sähkömagneettisen säteilyn suurenergisiä säteitä, joiden aallonpituudet ovat välillä 0,01–10 nanometriä. Maapallon ilmakehä suodattaa avaruudesta tulevan röntgensäteilyn, joten avaruusteleskoopit ovat ainoa tapa tehdä tähtitieteellisiä havaintoja röntgensäteiden alueella. Tähtitieteen alaa, joka käyttää hyväkseen röntgensäteiden havaitsemista avaruudessa olevista havaintokohteista, kutsutaan röntgentähtitieteeksi.

↑ Takaisin ylös

S

Satelliitti

Satelliitti on taivaankappaletta kiertävä toinen kappale. Vaikka esimerkiksi Kuu on Maan satelliitti, käytetään sanaa yleensä kuvaamaan keinotekoista satelliittia, joka kiertää maapalloa tai toista planeettaa.

Sea Launch

Yhtiö, joka laukaisi Zenit-kantoraketteja päiväntasaajan kohdalle viedyltä laukaisualustaksi muutetulta öljynporauslautalta. Raketti ja sen kuljettama satelliitti lastataan Kaliforniassa, Long Beachissa, Ocean Odyssey -nimiselle laukaisualustalle, joka viedään laukaisua varten Tyynelle valtamerelle. Satelliitti ja raketti valmistetaan laukaisuun, tankataan, nostetaan pystyyn lautan päälle ja lähetetään matkaan. Toimintoja ohjataan ja laukaisua valvotaan vähän matkan päästä Sea Launch Commander -komentolaivalta. Yhtiö aloitti toimintansa uudelleen konkurssin jälkeen vuonna 2011, mutta viimeinen laukaisu tehtiin vuonna 2014. Venäläinen S7-yhtiö osti laukaisualustan ja komentolaivan vuonna 2016, mutta niitä ei ole sen jälkeen käytetty laukaisuihin.

Sharman, Helen (30.5.1963 – )

Mars-patukoiden tuotekehitykseen osallistunut brittikemisti, joka valittiin lentämään avaruuteen vuonna 1989 hyvin erityisellä tavalla: radiossa julkistettiin kilpailu ensimmäisen Ison-Britannian avaruuslentäjän lähettämiseksi avaruuteen. Juno-projektiksi nimetty hanke sopi Neuvostoliiton kanssa avaruusmatkasta Mir-asemalle, yritti kerätä tarvittavat varat koulutukseen sekä lentoon mm. arpajaisilla – rahoitus jäi vajaaksi, ja Neuvostoliitto kustansi lopulta suurimman osan lennosta – ja saapuneesta 13 000 hakemuksesta Helen Sharman valittiin lennolle. Hän teki avaruuslentonsa vuonna 1991, ollessaan vain 27-vuotias.

Shenzhou

Kiinalaisten miehitetty avaruusalus, joka muistuttaa paljon venäläistä Sojuz-alusta. Sojuziin verrattuna alukseen on kuitenkin tehty muutoksia, ja se on myös hieman suurempi. Shenzhoun kiertorataosassa on myös omat aurinkopaneelit, koska aluksen tehtävänä ei ole vain lentää avaruusasemalle, vaan sen tulee toimia itsenäisesti avaruudessa – se on suunniteltu jopa kolme viikkoa kestäville lennoille. Kiertorataosa voi toimia myös itsenäisenä avaruusasemana, ja sen elinikä ilman pysyvää miehistöä on jopa 200 päivää. Shenzhoun massa on 7,8 tonnia, pituus 9,25 m ja rungon halkaisija 2,80 m. Aurinkopaneelien kärkiväli on 17 metriä.

Sideerinen kiertoaika

Aika, jossa taivaankappale kiertää radansa kerran kauempien tähtien suhteen mitattuna. Se poikkeaa synodisesta kiertoajasta, joka mitataan Maasta nähtynä Auringon suhteen: esimerkiksi Kuun sideerinen kiertoaika on noin 27,3 vuorokautta, mutta kuunvaiheiden jakso eli synodinen kiertoaika noin 29,5 vuorokautta.

Sinisiirtymä

Spektriviivojen siirtymä kohti lyhyempiä aallonpituuksia eli spektrin sinistä päätä. Sinisiirtymä syntyy Dopplerin ilmiön vuoksi, kun valonlähde lähestyy havaitsijaa. Esimerkiksi Andromedan galaksi lähestyy Linnunrataa, joten sen valossa näkyy sinisiirtymä. → Dopplerin ilmiö, punasiirtymä

SMART-1

Euroopan avaruusjärjestön ensimmäinen kuuluotain, joka laukaistiin vuonna 2003. Small Missions for Advanced Research in Technology -sarjan ensimmäinen luotain kokeili ennen kaikkea uutta tekniikkaa: se lensi Kuuhun hitaasti ionimoottorin avulla ja asettui sen kiertoradalle vuonna 2004. Luotaimessa oli mukana suomalainen XSM-röntgenmittalaite, joka tarkkaili Auringon röntgensäteilyä. Tehtävä päättyi syyskuussa 2006, kun SMART-1 ohjattiin törmäämään Kuun pintaan. → ionimoottori

SMOS

Soil Moisture and Ocean Salinity, Euroopan avaruusjärjestön vuonna 2009 laukaisema satelliitti, joka mittaa maaperän kosteutta ja merien suolapitoisuutta. Sen mittalaite on Y-kirjaimen muotoinen interferometrinen radiometri, joka havaitsee Maan pinnasta luontaisesti tulevaa mikroaaltosäteilyä. Tietoja käytetään mm. sääennusteissa ja ilmastotutkimuksessa. → radiometri

SOHO

Solar and Heliospheric Observatory, Euroopan avaruusjärjestön ja Nasan yhteinen aurinkoluotain, joka laukaistiin vuonna 1995 ja tarkkailee Aurinkoa Lagrangen pisteen L1 tienoilta. SOHO on tuottanut valtavasti tietoa Auringon sisärakenteesta, koronasta ja aurinkotuulesta, ja samalla se on löytänyt yli 5 000 Auringon ohi kulkevaa komeettaa. Luotaimen SWAN-mittalaite on tehty yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen kanssa. → Lagrangen piste

Sojuz

Venäläinen (alun perin neuvostoliittolainen) kolmipaikkainen miehitetty avaruusalus, joka teki ensimmäisen miehitetyn lentonsa vuonna 1967. Sojuz koostuu kiertorataosasta, maahanpaluukapselista ja huoltomoduulista, ja sen uusimmat versiot kuljettavat miehistöjä Kansainväliselle avaruusasemalle. Samaa nimeä kantaa myös R-7-ohjuksesta kehitetty kantorakettiperhe, jolla Sojuz-alukset laukaistaan. Nimi tarkoittaa ”liittoa”.

Solar Orbiter

Euroopan avaruusjärjestön ja Nasan aurinkoluotain, joka laukaistiin helmikuussa 2020. Luotain kiertää Aurinkoa soikealla radalla, jonka lähin kohta on Merkuriuksen radan sisäpuolella, ja sen ratatasoa kallistetaan vähitellen niin, että se pääsee ensimmäisenä kuvaamaan Auringon napa-alueita. Solar Orbiter tutkii mm., miten Auringon toiminta synnyttää aurinkotuulen.

Sondi

Sondi on (pieni) mittalaite, joka tekee muutamia havaintoja ympäristöstään. Yleensä sondiksi sanotaan esimerkiksi luotaimen mukanaan kuljettamaa ja kohteessa siihen lähettämää pientä laitetta, joka mittaa vaikkapa planeetan ilmakehän koostumusta.

SpaceX

Elon Muskin vuonna 2002 perustama yhdysvaltalainen avaruusyhtiö, joka on mullistanut avaruuslentämisen uudelleenkäytettävillä kantoraketeillaan. Yhtiön Falcon 9 -raketin ensimmäinen vaihe laskeutui ensimmäisen kerran onnistuneesti takaisin maahan joulukuussa 2015, ja nykyään sama vaihe voi lentää kymmeniä kertoja. SpaceX:n Dragon-alukset kuljettavat rahtia ja vuodesta 2020 lähtien myös astronautteja Kansainväliselle avaruusasemalle, ja yhtiöllä on kiertoradalla tuhansia Starlink-tietoliikennesatelliitteja. Yhtiö kehittää myös jättimäistä Starship-rakettia. → kantoraketti

Spektrografi

Spektrografi hajottaa havaittavasta kohteesta tulevan sähkömagneettisen säteilyn eri aallonpituuksiin, ja sen avulla voidaan määrittää, kuinka paljon eri aallonpituuksia säteilyssä on. Tämän perusteella voidaan päätellä paljon kohteesta ja siellä olevista fysikaalisista prosesseista.

Sputnik

Neuvostoliiton laukaisema maailman ensimmäinen tekokuu, joka lähti kiertoradalle 4.10.1957 ja aloitti avaruusajan. Sputnik 1 oli 58-senttinen, noin 84 kilon painoinen metallipallo, jonka neljän antennin kautta lähetettyä piip-piip-signaalia kuunneltiin kaikkialla maailmassa kolmen viikon ajan. Kuukautta myöhemmin Sputnik 2 vei kiertoradalle ensimmäisen elävän olennon, Laika-koiran. Venäjän kielen sana sputnik tarkoittaa matkatoveria tai seuralaista.

Stationaarisuuspiste

Planeetan näennäisen liikkeen kääntöpiste taivaalla. Planeetat kulkevat tähtien suhteen yleensä lännestä itään, mutta kun Maa ohittaa ulkoplaneetan (tai sisäplaneetta ohittaa Maan), planeetta näyttää hetken kulkevan taaksepäin. Liikkeen suunnan vaihtuessa planeetta näyttää hetken pysyvän tähtien suhteen paikallaan: tätä kohtaa kutsutaan stationaarisuuspisteeksi.

Stratosfääri

Stratosfääri on ilmakehän kerros, joka ulottuu noin 50 kilometrin korkeudelle. Se sijaitsee troposfäärin yläpuolella, ja siellä oleva paine on enää noin tuhannesosa merenpinnan tason paineesta. Suurin osa Auringon haitallisesta ultraviolettisäteilystä imeytyy stratosfääriin.

Supernova

Tähden räjähdys, jossa tähti loistaa viikkojen ajan jopa yhtä kirkkaana kuin kokonainen galaksi. Supernova syntyy joko silloin, kun hyvin massiivisen tähden ydin romahtaa sen polttoaineen loputtua, tai kun kaksoistähden valkoiseen kääpiöön kertyy kumppanistaan niin paljon ainetta, että se räjähtää. Räjähdyksissä syntyy ja leviää avaruuteen raskaita alkuaineita, joista muodostuu myöhemmin uusia tähtiä ja planeettoja – myös meidän kehojemme aine on peräisin tähdistä. → neutronitähti, musta aukko

Suutin

Ilmattomassa avaruudessa toimimaan suunniteltujen rakettimoottorien suutin on pitempi ja suurempi kuin ilmakehässä toimimaan tarkoitettujen moottorien. Tämä johtuu ilmasta: alhaalla ilmakehän ilmanpaine puristaa pakokaasuvirtaa kasaan, mutta ilmattomassa tilassa kaasut laajenevat suuttimesta päästyään vapaammin, ja jotta moottorista saataisiin paras mahdollinen työntövoima, pitää kaasuvirtaa kaitsia suurella, sopivasti muotoillulla suuttimella. Joissakin rakettimoottoreissa on siksi erityinen laitteisto, jolla suutinta voidaan kasvattaa tai sen päähän laittaa lisäosa ylemmäksi ilmakehään noustessa.

Sähkömagneettinen säteily

Sähkömagneettinen säteily kulkee tyhjiössä nopeudella 299 792 458 m/s, ja sitä voidaan pitää joko aaltoliikkeenä tai pieninä massattomina sekä varauksettomina kappaleina, fotoneina. Fotoneilla on aina energia, joka on sitä suurempi, mitä suurempi on taajuus eli mitä lyhyempi on aallonpituus. Sähkömagneettinen säteily voidaan jakaa eri alueisiin seuraavasti:

• Gammasäteily, aallonpituus alle 0,01 nm
• Röntgensäteily, 0,01–10 nm
• Ultraviolettisäteily, 10–400 nm
• Näkyvä valo, jota ihmissilmä pystyy havaitsemaan, 400–700 nm
• Infrapunasäteily, 700 nm – 1 mm
• Mikroaallot, 1 millimetristä kymmeniin senttimetreihin
• Radioaallot, kaikki yli muutaman kymmenen senttimetrin

Sääsatelliitti

Sään seurantaan ja ennustamiseen käytettävä satelliitti, joka kuvaa pilviä ja mittaa mm. ilmakehän lämpötilaa ja kosteutta. Sääsatelliitit ovat joko geostationaarisia, jolloin ne näkevät jatkuvasti saman alueen, tai polaariradalla kiertäviä, jolloin ne kuvaavat koko maapallon ja näkevät hyvin myös napa-alueet. Ensimmäinen sääsatelliitti oli yhdysvaltalainen TIROS-1 vuonna 1960. → Meteosat

↑ Takaisin ylös

T

Taikonautti

Kiinalaisesta avaruuslentäjästä käytetty sana, joka on muodostettu kiinan avaruutta tarkoittavasta sanasta taikong. Kiinassa itsessään käytetään yleensä sanaa yuhangyuan. Ensimmäinen kiinalainen avaruuslentäjä oli Yang Liwei, joka lensi Shenzhou 5 -aluksella vuonna 2003. → Shenzhou, kosmonautti

Taivaannapa

Piste, jossa maapallon pyörimisakselin jatke leikkaa taivaanpallon. Taivas näyttää pyörivän taivaannapojen ympäri. Pohjoinen taivaannapa on alle asteen päässä Pohjantähdestä, joten Pohjantähti näyttää pysyvän taivaalla paikallaan, ja sen avulla voi löytää pohjoisen suunnan.

Taustasäteily

→ kosminen taustasäteily

Tekokuu

→ satelliitti

Telakoituminen

Telakoituminen tarkoittaa kahden avaruudessa olevan aluksen liittymistä toisiinsa. Normaalisti kyseessä on avaruusaluksen telakoituminen avaruusasemaan, jolloin alus lähestyy asemaa turvallista rataa pitkin hitaasti ja osuu lopulta telakointiporttiin, jonka liitäntälaitteisto lukitsee aluksen mekaanisesti ja hermeettisesti kiinni asemaan. Kunhan liitoksen pitävyys on tarkistettu, avataan aseman ja aluksen luukut.

Teleskooppi

Kaukoputki, laite, joka kerää taivaankappaleiden valoa tai muuta sähkömagneettista säteilyä ja muodostaa siitä kuvan. Linssikaukoputki kokoaa valon linssillä, peilikaukoputki koveralla peilillä – kaikki suuret tähtitieteelliset teleskoopit ovat peilikaukoputkia. Mitä suurempi kaukoputken objektiivi tai peili on, sitä himmeämpiä kohteita sillä voi nähdä ja sitä pienempiä yksityiskohtia se erottaa. → avaruusteleskooppi

Tiangong

Kiinan avaruusasema, jonka ensimmäinen moduuli Tianhe laukaistiin vuonna 2021 ja joka valmistui kolmen moduulin kokoonpanoon vuoden 2022 lopussa. Asemalla on pysyvästi kolmen hengen miehistö, joka vaihtuu Shenzhou-alusten kyydillä noin puolen vuoden välein. Nimi tarkoittaa ”taivaallista palatsia”. Kiina kokeili avaruusasematekniikkaa ensin pienemmillä Tiangong 1- ja Tiangong 2 -koeasemilla. → avaruusasema

Titan

Saturnuksen suurin kuu, jonka Christiaan Huygens löysi vuonna 1655. Noin 5 150 kilometriä läpimitaltaan oleva Titan on Merkuriusta suurempi, ja se on aurinkokunnan ainoa kuu, jolla on paksu kaasukehä: se koostuu pääosin typestä, ja pinnalla paine on noin puolitoista kertaa niin suuri kuin Maassa. Titanilla sataa metaania, ja sen pinnalla on nestemäisestä metaanista ja etaanista koostuvia järviä. Huygens-laskeutuja laskeutui Titaniin vuonna 2005. → Huygens

Tsiolkovski, Konstantin (17.9.1857 – 19.9.1935)

Venäläinen opettaja ja tiedemies, jota pidetään avaruuslentojen teorian isänä. Hän johti vuonna 1903 julkaistussa työssään rakettien liikettä kuvaavan rakettiyhtälön ja esitti, että avaruuteen voitaisiin päästä nestemäisillä ajoaineilla toimivilla monivaiheisilla raketeilla. Hänen kuuluisan lausahduksensa mukaan Maa on ihmiskunnan kehto, mutta kehtoon ei voi jäädä ikuisesti.

Tähti

Kuuma, oman painovoimansa koossa pitämä kaasupallo, joka tuottaa energiansa ytimessään tapahtuvissa fuusioreaktioissa. Tähdet syntyvät tähtienvälisistä kaasu- ja pölypilvistä, ja niiden elinikä riippuu massasta: massiiviset tähdet kuluttavat polttoaineensa muutamassa miljoonassa vuodessa ja räjähtävät supernovina, kun taas Aurinkoa pienemmät tähdet voivat elää satoja miljardeja vuosia. Aurinko on meitä lähin tähti; seuraavaksi lähin, Proxima Centauri, on noin 4,2 valovuoden päässä.

Tähtiaika

Kauempien tähtien suhteen mitattu aika. Tähtivuorokausi eli maapallon pyörähdysaika tähtien suhteen on noin 23 tuntia 56 minuuttia, eli noin neljä minuuttia lyhyempi kuin Auringon suhteen mitattu vuorokausi. Tähtiajan avulla tähtitieteilijät tietävät, mitkä taivaan kohteet ovat milloinkin näkyvissä. → vuorokausi

Tähtien sota

Yhdysvaltain presidentti Reagan julkisti vuonna 1983 uuden kansallisen puolustushankkeen, ”Strategisen puolustusaloitteen”, SDI:n (Strategic Defense Initiative). Sen tavoitteena oli rakentaa suurelta osin avaruuteen sijoitettu ohjuspuolustusjärjestelmä, joten epävirallisesti hanke nimettiin Tähtien sodaksi kuuluisan elokuvan mukaan – ei vähiten siksi, että vaadittava tekniikka oli (ja on edelleen) tieteistarinaa.

Hankkeeseen liittyen Nasan avaruussukkulalle suunniteltiin myös merkittävää sotilaallista roolia, ja sukkuloita olisi laukaistu lennoilleen Kennedyn avaruuskeskuksen lisäksi Kaliforniasta Vandenbergin lentotukikohdasta. Sieltä sukkula olisi voitu laukaista myös polaariradalle, millä lentävä avaruusalus voi lentää maapallon kaikkien paikkojen päältä.

Neuvostoliitto vastasi hankkeeseen käynnistämällä muun muassa oman avaruussukkulaohjelmansa, jonka puitteissa kehitettiin useita erilaisia sukkuloita. Tunnetuin on Buran, mutta lisäksi usea pienempi sukkula eteni jopa koelentovaiheeseen. Kun Tähtien sota -ohjelma hiipui ja Challenger-sukkulan onnettomuuden jälkeen avaruussukkulan sotilaallisesta käytöstä luovuttiin, lopetettiin myös Neuvostoliitossa nämä sukkulahankkeet. Asiaan toki vaikutti myös se, että suuren ja mahtavan Neuvostomaan kassa alkoi olla aika tyhjä.

Tähtijoukko

Joukko samasta kaasupilvestä samoihin aikoihin syntyneitä tähtiä, jotka pysyvät painovoimansa vuoksi enemmän tai vähemmän koossa. Avoimissa tähtijoukoissa, kuten Plejadeissa eli Seulasissa, on kymmeniä tai satoja nuoria tähtiä, kun taas pallomaisissa tähtijoukoissa voi olla satoja tuhansia hyvin vanhoja tähtiä tiiviissä pallossa. → galaksi

Tähtikuvio

Taivaan kirkkaista tähdistä muodostuva kuvio, kuten Otava tai Orionin vyö. Usein sanaa käytetään myös tähdistön merkityksessä: koko taivas on jaettu 88 viralliseen tähdistöön, joiden rajat Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni vahvisti 1920-luvulla. Saman kuvion tähdet ovat yleensä vain samassa suunnassa, mutta todellisuudessa hyvin eri etäisyyksillä meistä.

Tähtituuli

Tähden pinnasta jatkuvasti ulospäin virtaava kaasu- ja hiukkasvirta, jota Auringon kohdalla kutsutaan aurinkotuuleksi. Kuumien ja massiivisten tähtien sekä elämänsä loppuvaiheessa olevien jättiläistähtien tähtituuli voi olla hyvin voimakas, ja tähti voi menettää sen mukana suuren osan massastaan. → aurinkotuuli

Törmäyskraatteri

Kraatteri, joka syntyy, kun asteroidi, komeetta tai meteoroidi iskeytyy suurella nopeudella taivaankappaleen pintaan. Törmäyksen räjähdysmäinen energia kaivaa pintaan pyöreän kuopan, jonka läpimitta on moninkertainen iskeytyneen kappaleen kokoon nähden. Maassa kraatterit kuluvat ja peittyvät nopeasti, mutta niitä tunnetaan silti lähes 200; Suomen tunnetuimpia on noin 23 kilometrin läpimittainen Lappajärven kraatteri. → kraatteri

↑ Takaisin ylös

U

Ultraviolettisäteily

Ultraviolettisäteily on näkyvää valoa lyhytaaltoisempaa sähkömagneettista säteilyä. Ultraviolettisäteilyn aallonpituus on noin 10–400 nm.

Ulysses

Euroopan avaruusjärjestön ja Nasan yhteinen aurinkoluotain, joka laukaistiin avaruussukkula Discoveryllä vuonna 1990. Jupiterin ohilennolla vuonna 1992 Ulysses käänsi ratansa gravitaatiolinkousta hyväksi käyttäen lähes kohtisuoraan planeettojen ratatasoa vastaan, joten se pääsi ensimmäisenä luotaimena lentämään Auringon napa-alueiden yli. Tehtävä päättyi vuonna 2009. → gravitaatiolinkous

Universumi

Maailmankaikkeus, koko avaruus, kaikki mitä on – tai kaikki, minkä tiedetään olevan olemassa. Maailmankaikkeus on niin ällistyttävän pöyristyttävän suuri, että matka illalla baarista kotiin on maailmankaikkeuden kokoon verrattuna hyvin, hyvin pieni matka.

Uragan

Neuvostoliittolainen uudelleenkäytettävä sotilaallinen avaruussukkula, joka on edelleen niin salainen, ettei sen olemassaolosta ole täyttä varmuutta. Sen tehtävä olisi ollut tiedustelu sekä avaruudessa olleiden kohteiden tuhoaminen. Kyseessä oli todennäköisesti 13 tonnia painanut, noin 12 metriä pitkä, Zenit-kantoraketilla laukaistu yksipaikkainen pikkusukkula, joka oli (todistetusti olemassa olleen) BOR-4-koekoneen muotoinen. Koneen sanotaan tehneen kaksi lentoa vuonna 1987. Uragan-projekti lopetettiin samana vuonna.

↑ Takaisin ylös

V

Vaihe (kantoraketin)

Kantoraketit koostuvat yleensä vaiheista, joissa on kuhunkin lentotilanteeseen sopivat moottorit ja polttoainetta sekä happea. Kantoraketin ensimmäisessä vaiheessa on paljon polttoainetta ja ilmakehän alaosissa lentämiseen sopivat voimakkaat moottorit, toinen vaihe on suunniteltu toimimaan pitemmän aikaa pienemmällä teholla ilmakehän yläosissa ja kolmas vaihe sijoittamaan satelliitin sopivalle kiertoradalle. Siksi kolmannen vaiheen moottori voidaan usein käynnistää uudelleen, ja sen suutin on suunniteltu avaruuden tyhjössä toimintaa varten. → kantoraketti

Valon nopeus

Valon nopeus on suurin mahdollinen nopeus nykytiedon mukaan. Nopeus on 299 792 458 m/s eli 1 079 252 848,8 km/h.

Valovuosi

Tähtitieteessä käytetty epävirallinen etäisyyden yksikkö, joka on valon tyhjössä yhden Maan vuoden aikana taittama matka. Tämä on noin 9,5 biljoonaa kilometriä. Virallinen yksikkö pitkille etäisyyksille on parsek, joka on puolestaan 3,26 valovuotta.

Vega

Euroopan pieni kantoraketti, joka on tarkoitettu noin 1,5 tonnin satelliittien laukaisemiseen matalille kiertoradoille. Italialaisvetoisesti kehitetty Vega teki ensilentonsa Kouroussa vuonna 2012 ja sen tehokkaampi versio Vega-C vuonna 2022. Raketin kolme ensimmäistä vaihetta toimivat kiinteällä polttoaineella. Vega on nimetty Lyyran tähdistön kirkkaimman tähden mukaan. → Kourou

Venus Express

Euroopan avaruusjärjestön Venus-luotain, joka laukaistiin vuonna 2005 ja kiersi Venusta vuodesta 2006 vuoteen 2014. Mars Expressin pohjalta nopeasti ja edullisesti rakennettu luotain tutki Venuksen paksua kaasukehää ja sen rajuja tuulia sekä löysi merkkejä mahdollisesti yhä jatkuvasta tulivuoritoiminnasta.

Voshod (”auringonnousu, nousu”)

Vostok-aluksen kaksipaikkainen versio, jossa Vostokin sisätilasta suuren tilan vienyt heittoistuin oli otettu pois ja sisustusta muutettu siten, että sinne mahtui kaksi (pienikokoista) kosmonauttia. Lisäksi pallomaisen maahanpaluukapselin päälle asennettiin toinen jarrurakettiyksikkö.

Vostok (”itä”)

Neuvostoliiton ensimmäinen miehitetty avaruusalus, jonka sisällä Juri Gagarin teki historiallisen avaruuslentonsa. Vostok oli noin 2,5-tonninen, halkaisijaltaan 2,3-metrinen lämpösuojakerroksella päällystetty pallo, jonka sisällä kosmonautti oli. Palloon oli kiinnitetty kartiomainen huoltomoduuli, joka oli pituudeltaan 2,3 metriä ja jonka massa oli 2,3 tonnia. Maahan palatessa huoltomoduulissa ollut rakettimoottori hidasti ratanopeutta, pallo iskeytyi ilmakehään (jolloin hidastuvuus oli jopa 9 g), ja noin seitsemän kilometrin korkeudessa matkustaja lensi ulos heittoistuimella ja laskeutui laskuvarjon avulla. Myös laskeutumiskapselissa oli laskuvarjo, jonka varassa se tuli alas.

Vostok-aluksia käytettiin miehittämättöminä myös vakoilusatelliitteina, joiden filmit piti tuoda takaisin Maahan, ja viime vuosiin saakka niillä on tehty tutkimuslentojakin. Foton-lennoilla on tehty mikropainovoimatutkimusta, ja mukana on ollut runsaasti tutkijoita myös Euroopasta.

Vuorokausi

Aika, jossa maapallo pyörähtää kerran akselinsa ympäri. Auringon suhteen mitattu aurinkovuorokausi on keskimäärin 24 tuntia, mutta tähtien suhteen mitattu tähtivuorokausi on noin neljä minuuttia lyhyempi, koska Maa etenee samalla radallaan Auringon ympäri. Muilla planeetoilla vuorokauden pituus vaihtelee suuresti: Jupiterilla se on alle kymmenen tuntia, Venuksella tähtien suhteen 243 Maan vuorokautta. → tähtiaika

Vuorovesivoima

Painovoiman voimakkuuden ero kappaleen eri puolilla, joka pyrkii venyttämään kappaletta vetävän kappaleen suuntaan. Kuun ja vähemmässä määrin Auringon vuorovesivoima aiheuttaa Maan valtamerissä vuoroveden eli nousu- ja laskuveden. Vuorovesivoima on myös hidastanut Kuun pyörimistä niin, että Kuu kääntää aina saman puolensa Maahan, ja Jupiterin vuorovesivoima lämmittää Io-kuuta niin, että sillä on aurinkokunnan vilkkain tulivuoritoiminta.

Vuosi

Aika, jossa Maa kiertää kerran Auringon ympäri. Vuodenaikojen kiertoon perustuva trooppinen vuosi on noin 365,2422 vuorokautta, ja tähtien suhteen mitattu sideerinen vuosi on noin 20 minuuttia pidempi, noin 365,2564 vuorokautta. Karkauspäivät pitävät kalenterivuoden tahdissa trooppisen vuoden kanssa. Muiden planeettojen vuodet vaihtelevat Merkuriuksen 88 vuorokaudesta Neptunuksen noin 165 Maan vuoteen.

Vuotuinen parallaksi

Läheisen tähden näennäinen paikan muutos kauempien tähtien suhteen, kun Maa kiertää Aurinkoa ja havaitsija katsoo tähteä vuoden mittaan hieman eri suunnista. Mitä lähempänä tähti on, sitä suurempi on sen parallaksi, joten parallaksin avulla voidaan määrittää tähtien etäisyyksiä suoraan. Parallaksit ovat hyvin pieniä: lähimmänkin tähden, Proxima Centaurin, parallaksi on vain noin 0,77 kaarisekuntia. Ensimmäisenä tähden parallaksin mittasi Friedrich Bessel vuonna 1838. → parsek

↑ Takaisin ylös

W

White Sands

New Mexicossa, Yhdysvalloissa sijaitseva sotilasalue, jossa on suoritettu paljon rakettikokeita ja avaruuslaitteiden testejä. Se oli myös yksi avaruussukkulan varalaskupaikoista, tosin sukkula laskeutui sinne vain kerran, vuonna 1982, kun Edwardsin suolajärvi oli sateiden vuoksi liian märkä. Laskeutuminen sinne ei ole ongelmallista, mutta sukkulan saaminen sieltä pois hankalaa, koska paikalla ei ole valmiina juuri lainkaan sukkulan käsittelyyn tarkoitettuja laitteita: mikäli sukkula olisi joutunut laskeutumaan sinne esimerkiksi sään ollessa muualla huono, olisi paikalle pitänyt kuljettaa paljon kalustoa Kennedyn avaruuskeskuksesta tai Edwardsin lentotukikohdasta.

Woomera

Brittiläiset raketti-insinöörit lähtivät evakkoon Australiaan 1940-luvun lopussa, kun saarivaltakunnan omat koealueet kävivät liian pieniksi. Keskelle kansainyhteisöön kuuluvaa kokonaista mannerta vedettiin luoteiskulmasta pitkä kaistale Woomeran kylän kohdalle, maan eteläosan keskellä sisämaahan ulottuvan merenlahdelman päässä olevasta Port Augustasta satakunta kilometriä pohjoiseen olevaan paikkaan. Kaksi kertaa Britannian kokoinen, 270 000 neliökilometriä kattava alue suljettiin ulkopuolisilta, ja Woomeraan alettiin rakentaa rakettikoekeskusta. Brittien lisäksi paikalle tulivat amerikkalaiset, jotka testasivat 1960-luvulla erilaisia maahanpaluukapseleita. Ne laukaistiin ylös Redstone-raketeilla, joista yksi jäi koeohjelman jälkeen ylimääräiseksi. Sen pois kuljettaminen olisi maksanut enemmän kuin laukaisu, joten australialaiset pyysivät saada raketin omaan käyttöönsä. Wresat-satelliitti suunniteltiin, rakennettiin ja laukaistiin avaruuteen ennätyksellisen nopeasti – kaikki vain vuoden sisällä. Näin Australia sai seitsemäntenä maana oman satelliitin avaruuteen marraskuussa 1967, mutta koska kyseessä oli amerikkalainen kantoraketti, ei Australiaa lasketa varsinaisesti avaruusvaltojen joukkoon. Joka tapauksessa brittien ensimmäinen satelliitti, Prospero, laukaistiin Woomerasta Black Arrow -raketilla vuonna 1971. Sen jälkeen Woomerasta oli tarkoitus laukaista matkaan eurooppalaiset Europa-raketit, mutta kun niiden jokainen lento epäonnistui, rapistuvat nyt Woomeran laukaisualustat vain kertomassa menneestä. Woomeran aluetta tosin on käytetty mm. hypersoonisten lentokoneiden testaamiseen, ja japanilaisen Hayabusa-asteroidiluotaimen näytekapseli ohjattiin putoamaan sinne.

↑ Takaisin ylös

X

XEUS

X-ray Evolving Universe Spectroscopy, Euroopan avaruusjärjestön 2000-luvun alussa suunnittelema suuri röntgenteleskooppi, jonka oli määrä olla XMM-Newtonin seuraaja. Hanke yhdistettiin vuonna 2008 Nasan vastaavaan suunnitelmaan IXO-teleskoopiksi, josta myöhemmin kehittyi Euroopan avaruusjärjestön Athena-hanke. XEUSta itseään ei siis koskaan rakennettu.

XMM-Newton

Euroopan avaruusjärjestön röntgenteleskooppi, joka laukaistiin Ariane 5 -raketilla joulukuussa 1999. Satelliitissa on kolme rinnakkaista röntgenteleskooppia, joiden peilit koostuvat kymmenistä sisäkkäisistä kullalla päällystetyistä kuorista, sekä pieni optinen teleskooppi. XMM-Newton tutkii mm. mustia aukkoja, neutronitähtiä ja galaksijoukkojen kuumaa kaasua. Nimessä XMM tulee sanoista X-ray Multi-Mirror, ja Newton viittaa Isaac Newtoniin. → röntgensäteily

↑ Takaisin ylös

Y

Ympäristösatelliitti

Maan ympäristön tilan seurantaan käytettävä kaukokartoitussatelliitti, joka mittaa esimerkiksi ilmakehän koostumusta, metsiä, jäätiköitä, merien pintalämpötilaa tai saastumista. Ympäristösatelliittien pitkät mittaussarjat ovat tärkeitä ilmastonmuutoksen seurannassa. Esimerkkejä ovat Envisat ja EU:n Copernicus-ohjelman Sentinel-satelliitit. → kaukokartoitus

↑ Takaisin ylös

Z

Zeniitti

Piste taivaalla, joka on täsmälleen havaitsijan päällä. Siis täsmälleen ylhäällä. Vastaava piste alapuolella on nadiiri.

Zenit

Neuvostoliitossa nykyisen Ukrainan alueella kehitetty keskiraskas kantoraketti, joka teki ensilentonsa vuonna 1985. Zenitin ensimmäistä vaihetta käytettiin myös Energia-raketin apuraketteina. Rakettia käytettiin mm. Sea Launch -yhtiön merilaukaisuissa, mutta Venäjän ja Ukrainan välirikon jälkeen sen käyttö hiipui, ja viimeinen lento tehtiin vuonna 2017. Zenit oli myös Vostok-aluksen pohjalta tehtyjen neuvostoliittolaisten vakoilusatelliittien nimi. → Sea Launch

↑ Takaisin ylös

Å

Ångströmin yksikkö

Pituuden yksikkö, joka on kymmenesosa nanometristä eli 10⁻¹⁰ metriä. Ångströmiä (Å) käytetään yhä usein valon ja muun sähkömagneettisen säteilyn aallonpituuksien sekä atomien kokojen ilmoittamiseen, vaikka se ei kuulu SI-järjestelmään. Yksikkö on nimetty ruotsalaisen fyysikon Anders Jonas Ångströmin mukaan.

↑ Takaisin ylös