Euroopassa osataan kyllä, mutta olemmeko kilpailukykyisiä? (Spoiler alert: emme)

Varsin monilla avaruusalalla (täällä Suomessakin) toimivilla on varsin hyvä kuva siitä, että Euroopassa on kyllä paljon tietotaitoa, mutta emme silti ole kovin kilpailukykyisiä.

Eurooppa olisi hyvinkin voinut tehdä paljon enemmänkin omasta ihmisten kuljettamiseen tarkoitetusta avaruusaluksesta uudelleenkäytettävään kantorakettiin. Eurooppalaisyhtiöt valmistavat paljon tietoliikennesatelliitteja, ja tieteellisten luotainten sekä satelliittien tekemisessä olemme erinomaisia.

Monista syistä johtuen tämä ei ole kuitenkaan kanavoitunut suureksi liiketoiminnaksi ja mullistaviin, uusiin tuotteisiin. 

Askel eteenpäin kohti suurempaa eurooppalaista avaruusomavaraisuutta tulee varmaankin käynnissä olevasta Airbusin ja Thales-Alenian avaruustoimien yhdistämisestä, mutta vieläkin suurempi tekijä on halu entistä suurempaan omavaraisuuteen myös aloilla, joilla ei ole haluttu kilpailla Yhdysvaltojen kanssa. Niin kauan, kun atlantintakainen suurvalta oli kyseenalaistamaton kumppani, ei siihen ollut tarvettakaan.

McKinsey & Company julkaisi juuri marraskuun lopussa erittäin kiinnostavan (ja herättävän) artikkelin Euroopan avaruusalan haasteista, mahdollisuuksista ja uudistustarpeista globaalin kilpailun kiristyessä. 

Artikkelissa kuvaillaan konkreettisesti miten Eurooppa on taantunut verrattuna Yhdysvaltoihin ja Kiinaan.

Laukaisuaktiivisuudessa on ollut Ariane 6:n viivytysten ja paradigman muutoksen vuoksi suuri pudotus, mutta olennaisempaa yleistilanteen kannalta on julkisen rahoituksen hajanaisuus ja yksityisen rahoituksen pienimuotoisuus.

Rahoitus kulkee monimutkaisen verkoston kautta (ESA, EUMETSAT, EU:n Galileo ja Copernicus, EUSPA, DG DEFIS, EDA jne.), mikä johtaa tehottomuuteen, korkeampiin kustannuksiin ja innovaatioiden jarruttamiseen. Julkiset hankintasäännöt tarjoavat matalia voitto-osuuksia, ja taakkana on myös se, kun eri maat priorisoivat kansallista puolustusrahoitustaan.

Yksityisen pääoman osuus on Euroopassa suhteellisesti pienempi kuin Yhdysvalloissa: yli 70 % investoinneista avaruusyrityksiin on alle 10 miljoonaa euroa, keskittyen varhaisvaiheisiin. Tämä rajoittaa kasvua, kaupallistumista ja pakottaa kasvuyritykset hakemaan rahoitusta ulkomailta. Yhä edelleen olennainen osa rahoituksesta eurooppalaisiinkin start-up -yrityksiin tulee Yhdysvalloista.

Eurooppa on noidankehässä.

Tilanne ei ole kuitenkaan toivoton, etenkin nyt kun Eurooppa on herännyt. Voi olla, että suotuisa kasvuspiraali on alkamassa, koska julkisen rahoituksen määrä lisääntyy, mikä tuo enemmän yksityistä rahaa. Voimavaroja ollaan yhdistämässä ja uudistushalukkuus on korkealla. Varsinaisesta avaruusalan osaamista on, joten kyse on enemmänkin sen paremmasta käytöstä ja kehittämisestä, kuin suuresta tarpeesta ottaa kiinni muiden etumatkaa. 

Juttu (englanniksi) on todellakin lukemisen arvoinen!